lauantai 17. helmikuuta 2024

Havaintokoordinaatiston liiketilasta. On the State of Motion of the Frame of Reference.

Fysiikassa havainnot tehdään aina jossain koordinaatistossa (Frame of Reference). Koordinaatisto voidaan sijoittaa vapaasti, mutta onko sen liiketila aina yksikäsitteinen?

Tätä kysymystä käsitellään seuraavan esimerkkitekstin avulla:

"Galileo Galilei oli jo aikoinaan huomannut, että hänen mekaniikan lait ovat riippumattomia havaitsijan tasaisesta liikkeeestä ympäristöön nähden; tasaisesti liikkuvassa laivassa tehdyt pudotuskokeet antoivat täsmälleen samat tulokset kuin ne antoivat laivan ollessa kiinnitettynä laituriin. Michelson-Morley kokeen perusteella näytti siis siltä, että myös valon, ja yleisesti sähkömagneettisen säteilyn, suhteen toteutuisi sama riippumattomuus havaintokehyksen liikkeestä ympäristöönsä nähden." (Suntola 2012: 72.)

Suntola viittaa tässä kuuluisaan vuonna 1887 tehtyyn Michelson-Morley kokeeseen, jolla pyrittiin havaitsemaan eetteri. Tuohon aikaan eetterin uskottiin muodostavan globaalin vertailutilan valonnopeudelle, jolloin eetteriin nähden liikkeessä olevassa havaintokoordinaatistossa havaintokoordinaatiston nopeuden tulisi summautua havaittavaan valonnopeuteen. Kokeen tulos oli yllätys, koska mitään muutosta valonnopeudessa ei havaittu. (Suntola 2012: 67-68) Englantilainen fyysikko John D. Bernal on kutsunut Michelson-Morley koetta "suurimmaksi kaikista luonnontieteen historian negatiivisista tuloksista." Michelson itse kirjoitti, että koetulos voitiin selittää olettamalla Maan hinaavan eetteriä mukanaan, jolloin Maan ja eetterin välillä ei ollut havaittavaa nopeuseroa. (Jaffe 1962:80) Tuloksen tulkinta aiheutti hankaluuksia. Ongelman ratkaisu alkoi hahmottua, kun Oliver Heavysiden kannustamana George FitzGerald ehdotti ensimmäisenä pituuskontraktiota (pituuden kutistumista) koetuloksen selittämiseksi. (Suntola 2012: 263) Erinäisten vaiheiden jälkeen koetulos kyettiin selittämään ensin klassisen fysiikan puitteissa Hendrik Lorentzin eetteriteorialla (1904) ja hieman myöhemmin Albert Einsteinin suppean suhteellisuusteorian (1905) avulla, jonka muotoilu teki eetterikäsitteestä tarpeettoman.

Vuoden 1907 jälkeen Einstein kasvavassa määrin piti Michelson-Morley koetta suppean suhteellisuusteoriansa todisteena. (Canales 2019: 81) Einsteinin ajattelua seuraten voisi Michelson-Morley koetta pitää myös Lorentzin eetteriteorian todisteena. Siksi ei ole niin yllättävää, että vielä vuonna 1920 Leydenissä pitämässään luennossa Einstein yritti pelastaa Lorentzin eetterikäsitteen. (Swenson 1970: 64) Vaikka eetterikäsitteen taru alkoi käytännössä olla historiaa, niin tämä tapaus kuitenkin kertoo siitä, että Einsteinillakin oli ainakin ajoittain epävarmuutta näkemyksiensä oikeellisuudesta. Lisäksi se osoittaa sen, että Einstein kunnioitti Lorentzia eikä ollut nostanut itseään norsuuntorniin, josta väistämättä seuraa oikeassa olemisen tarve. Norsuluutornista näkyvät vain epistemologiset alamaiset, joiden tieto on heikkolaatuista ja puutteellista. Oikeassa olemisen tarve voittaa jopa tieteellisen totuudellisuuden, kuten Gravity Probe A kokeen analyysiin liittyvät epämääräisyydet osoittavat. (Suntola 2014: 53)

Lopullisen voiton eetteriteoriasta sinetöi Arthur Eddingtonin lähettämien retkikuntien ottamat valokuvat vuoden 1919 täydellisestä auringonpimennyksestä. Valokuviin perustaen Eddington höyrysi Einsteinin ja yleisen suhteellisuusteorian maailmankartalle, kertoessaan havainneensa yleisen suhteellisuusteorian ennustaman valon taipumisen Auringon lähellä. New York Times julisti etusivullaan marraskuussa 1919 (Canales 2019: 79):

"The Lights of the Heavens Askew" (Taivaiden valot ovat vinossa)

Einsteinista tuli hetkessä historian ensimmäinen mediajulkkis (Bodanis 2001: 243) eikä suhteellisuusteorian oikeellisuuden epäilylle ollut enää sijaa. Tieteen tekemisestä oli tullut osa populaarikulttuuria. Kuka uskaltaisi uhmata jotakin, minkä kaikki tietävät ja mikä on jokaisen huulilla! Einstein selvästi nautti saamastaan huomiosta ja hän kuvasi itseään kuningas Midakseksi, jonka kosketus muuttaa kaiken uutisiksi. (Canales 2019: 79) Vähemmälle huomiolle sensijaan on jäänyt se, että Eddingtonin retkikuntien käyttämät valokuvauslevyt olivat heikkolaatuisia ja havaituksi väitetty valon taipuminen jäi virhemarginaaliin. Stephen W. Hawking kuvailee tapahtunutta näin (Hawking 2001: 33-34):

"Tosin myöhemmin huomattiin, että retkikunnan ottamissa valokuvauslevyissä oli mittausvirheitä, jotka olivat samaa luokkaa kuin mitattu ilmiö. Oikea tulos oli ollut silkkaa sattumaa tai sitten sen katsottiin onnistuneen sen takia, että juuri tällaista tulosta osattiin odottaa. Se on tieteessä aika tavallista."

(Kirjoittajan korostus)

Einsteinin ja yleisen suhteellisuusteorian maailmanvalloitus perustui siis kohinaan, jota jokainen meistä osaa tuottaa avaamalla radion ja säätämällä vastaanottimen taajuusasetusta hieman sivuun aseman käyttämästä lähetystaajuudesta. Kun säätää tarpeeksi paljon sivuun, on tuloksena pelkkää kohinaa.

Lorentz näki aivan oikeututusti hänen ja Einsteinin välisen kilpailun empiiristen havaintojen selittämisessä tasapelinä. Hän kyllä myönsi Einsteinin olevan oikeassa mutta sanoi myös itse olevansa oikeassa ja totesi, että on jokaisen henkilökohtainen valinta kumman ratkaisun (teorian) hyväksyy oikeaksi. Hän korosti kysymyksen olevan epistemologinen, jolloin lopullinen ratkaisu on käytännössä filosofinen. Lorentzin näkemys oli selvästi varovaisempi kuin vuosina 1924-1936 Wienin yliopistossa vaikuttaneen ns. Wienin piirin (filosofien ja fyysikoiden sikarikerho), joka nosti Einsteinin suhteellisuusteorian jalustalle pitäen sitä ihmisen älyn huippusaavutuksena. (Canales 2019: 85) Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet suhteellisuusteoriaan yhtä suopeasti kuin Wienin sikarikerho. Esimerkiksi Michelsonin työtoverit ja tähtitieteilijät Forest R. Moulton ja William D. Macmillan julkisesti vastustivat suhteellisuusteoriaa. Emile Picard, Ranskan tiedeakatemian sihteeri, kertoi vielä vuonna 1922 eräälle Michelsonin oppilaalle: "Näen punaista, kun puhutaan suhteellisuudesta." (Jaffe 1962: 92-93) Modernin ajan kenties tunnetuin tieteen filosofi Karl Popper katsoo Einsteinin teorian edustaneen pikemminkin ideologista kuin tieteellistä murrosta tieteen kehityksessä. Ideologioiksi muuttuneet tieteelliset teoriat ovat kuitenkin vaarassa muuttua kivettyneiksi opinkappaleiksi uskonnollisten dogmien tapaan. (Huhtanen 2023: 4)

Vallinnutta tilannetta voisi kuvata termillä teorioiden tasapaino, mikä tarkoittaa tilannetta, jossa kilpailevat teoriat ovat selitysvoimaltaan tasavertaisia. Teorioiden tasapaino on tieteen kehityksen kannalta ongelmallinen, koska sen käsittelyyn ei ole olemassa varsinaisia työkaluja. Ainoa oikea tapa jatkaa eteenpäin tässä tilanteessa olisi sallia kaikkien teorioiden tutkimusohjelmien vapaa ja tasapuolinen jatkuminen, sillä muutoin vaarana on ideologisen pullonkaulan muodostuminen. Ideologinen pullonkaula syntyy, kun teorioiden tasapaino-tilanteessa joku teoria valikoituu yleisesti hyväksytyksi. Mitä enemmän tieteen kehityspolku sisältää ideologisia pullonkauloja, sitä kauemmaksi tiede etääntyy tieteen ideaalista ja alkaa muuttua uskomusjärjestelmäksi.

Teorioiden tasapainoon palataan vielä myöhemmin, koska tästä erilliseksi ja suppeaksi tarkoitetusta kirjoitelmasta tulikin jonkinlainen johdanto kirjoittajan todellisuuskäsitystä kuvaavaan laajempaan artikkeliin.]


Esimerkkitekstissä on kuitenkin erikoinen tulkinta havaintokoordinaatiston liiketilasta. Galilein kokeessa laituriin kiinnitetyn havaintokoordinaatiston tulkitaan olevan paikallaan ja Michelson-Morley kokeessa "laituriin" eli Maahan kiinnitetty havaintokoordinaatisto tulkitaan liikkuvaksi. Tämän liikkeen aiheuttajana pidetään Maan [oletettua] rataliikettä Auringon ympäri.

Kuinka sama (laituriin kiinnitetty) koordinaatisto voi olla yhtä aikaa liikkumaton ja liikkeessä? Kuinka fysiikassa siis määritetään havaintokoordinaatiston liiketila?

Ongelmaa ja sen ratkaisua voidaan kuvata kahdella vaihtoehdolla:

1) Pidetään Galilein laituria liikkumattomana koordinaatistona ja laiturin suhteen liikkuvaa laivaa liikkuvana koordinaatistona. Mekaniikan lakien pätevyyttä koskeva päätelmä perustui kahdessa liiketilaltaan erilaisessa koordinaatistossa tehtyihin kokeisiin. Lähtökohtana oli liikkumattomassa koordinaatistossa (laiturilla) tehtyjen koetulosten vertaaminen liikkuvassa koordinaatistossa (laivassa) tehtyihin kokeisiin. Michelson-Morley koe tehtiin käytännössä "Galilein laiturilla", joten kokeen tulos on tulkittava liikkumattoman koordinaatiston mukaisesti.

2) Pidetään Galilein laituria liikkuvana koordinaatistona ja laiturin suhteen liikkuvaa laivaa liikkuvana koordinaatistona, jonka nopeus on laivan nopeuden verran suurempi kuin laiturin nopeus. Mekaniikan lakien pätevyyttä koskeva päätelmä perustui kahdessa liiketilaltaan erilaisessa koordinaatistossa tehtyihin kokeisiin. Michelson-Morley koe tehtiin vain yhdessä koordinaatistossa, joten ei ole perusteltua tehdä kokeen perusteella samanlaista päätelmää kuin Galilein kokeiden perusteella on tehty. Michelson-Morley koe on tältä osin keskeneräinen. "Laiva-koe" on vielä tekemättä.

Päätelmät:

a) Michelson-Morley koe on tulkittava liikkumattoman koordinaatiston perusteella.
tai
b) Michelson-Morley koe on tehtävä myös "laivassa" ja vasta sen jälkeen koetuloksista voidaan tehdä johtopäätöksiä.


Kerroin Suntolalle tässä tekstissä esiintuomastani loogisesta ristiriidasta ja esitin hänelle kysymyksen:

"Oletetaan, että "laivassa" tehdyssä M-M kokeessa syntyisi interferenssikuvio. Kuinka tulkitsisit "laivakokeen" tulosta?"

Suntola vastasi:

"Liiketila ei vaikuta M-M kokeen tulokseen; interferometrin nopeus ei summaudu interferometrin sisällä etenevän valon nopeuteen."

Mutta onko Michelson-Morley koetta tehty "Galilein laivassa" ja onko Suntola oikeassa väittäessään, että interferometrin nopeus ei summaudu siinä etenevän valon nopeuteen eli että kokeessa ei syntyisi interferenssikuviota.

Vastaukset ovat kyllä ja ei!

Ruyong Wang työryhmineen on havainnut, että suoraviivaisesti liikkuvassa valokuidussa syntyy liikeaikaero vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden välille. (Wang ym. 2003, Wang ym. 2004)

Mainitsin Suntolalle Wangin työryhmän havainnoista ja kysyin kuinka hän tulkitsee havainnot. Tällä kertaa Suntolan vastaus olikin varovaisempi:

"Kysymyksesi vaatisivat hieman syvällisempää tarkastelua, johon minulla ei nyt valitettavasti ole mahdollista puuttua."

"Hieman syvällisempää tarkastelua" vaaditaan, koska Wangin työryhmän havainnot ovat ristiriidassa Suntolan ensimmäisen vastauksen kanssa. Näyttää myös siltä, että Suntola ei ole ollut tietoinen näistä havainnoista. Wangin työryhmän käyttämät koejärjestelyt voidaan tulkita Sagnac'n kokeen (1913) ja Michelson-Morley kokeen yhdistelmänä, jolloin ne käytännössä vastaavat Michelson-Morley koetta "Galilein laivassa" eli Maan suhteen liikkuvassa koordinaatistossa tehtynä.

Michelson-Morley kokeen, Sagnac'n kokeen ja Wangin työryhmän suorittamien kokeiden yksinkertaisin tulkinta on seuraava:

1) Michelson-Morley kokeessa valonsäteiden välille ei synny matka-aikaeroa (eikä heijastuslevylle interferenssikuviota), koska havaintokoordinaatisto (Galilein laituri/Maa) ei ole liikkeessä.

2) Sagnac'n, Wangin työryhmän ja muissa vastaavissa (esim. Dufour-Prunier 1942) kokeissa, joissa valon kulkureitit ovat liikkeessä Maan suhteen syntyy matka-aikaero ja interferenssikuvio valonsäteiden päätepisteeseen. Valonsäteiden matka-aikaero ei johtu "koordinaattimuunnoksista" (pituuskontraktio ja aikadilaatio), vaan valonnopeuden muutoksesta.

Michelson-Morley kokeen geosentrinen (Maahan kiinnitetty havaintokoordinaatisto ei ole liikkeessä) tulkinta ei ole uusi, vaan se on ilmeisesti esitetty alunperin jo 1800-luvulla. Tulkinta oli tietenkin liian röyhkeä. (Jaffe 1962: 68) Se on edelleen röyhkeä eikä sovi moderniin ja varsinkaan naturalistiseen maailmankuvaan.

Tässä kirjoituksessa mainittujen kokeiden tuloksia voidaan selittää Lorentzin eetteriteorian ja Einsteinin suhteellisuusteorian avulla, jolloin selitys perustuu pituuskontraktioon ja aikadilaatioon. (Marett 2011) Lisäksi Tuomo Suntolan Dynaamisen Universumin teoria (DU-teoria) tarjoaa kolmannen selitysvaihtoehdon, vaikka Suntola jättikin "leikin" hieman kesken. Näitä kolmea selitysvaihtoehtoa voidaan pitää naturalismiin perustuvina selityksinä tai selitysyrityksinä.

Wangin työryhmä esittää havaintonsa mahdollisimman näkemysneutraalisti. He kertovat vain havainneensa matka-aikaeron eri suuntiin kulkevien valonsäteiden välillä. He eivät pyri millään tavoin selittämään matka-aikaeron syytä. He jättävät tulkinnan muiden tehtäväksi aivan kuten Michelson aikanaan jättäytyi kokeensa yllättävästä tuloksesta käytävän keskustelun ulkopuolelle.

Tässä esiteltylle geosentriselle tulkinnalle ei ole mitään fysiikkaan perustuvaa estettä, joka väistämättä poissulkisi tämän vaihtoehdon koetulosten selittämiseksi. Tässä osin vapaassa maailmassa etuoikeutetuilla on ainakin vielä mahdollisuus tehdä omia johtopäätöksiä maailman perimmäisestä luonteesta. Se on kiittämisen arvoinen asia!

Tämän kirjoituksen myöhemmin jatkuvassa teknisessä osiossa Galilein laiturilla tarkoitetaan Maahan kiinnitettyä koordinaatistoa.


Kiitokset Tkt Tuomo Suntolalle vastauksista ja mielenkiintoisesta kirjeenvaihdosta!


Lähteet:

Bodanis, David (2001): Maailman tunnetuimman yhtälön elämänkerta, Tammi, Helsinki, Keuruu

Canales, Jimena (2019): Modern Physics: From Crisis to Crisis, Kirjassa The Cambridge History of Modern European Thought Vol 2 s. 72-101, toim. Peter E. Gordon ja Warren Breckman, Cambridge University Press

Hawking, Stephen (1988): Ajan lyhyt historia, WSOY, Porvoo

Huhtanen, Jouni (2023): Karl Popper ja tieteen rationaalisuus, Tieteessä tapahtuu 5/2023

Jaffe, Bernard (1962): Michelson ja valon nopeus, WSOY, Porvoo

Marett, Doug (2011): The Continuing Relevance of Lorentz Ether Theory in the Age of Relativity, Proceedings of the NPA

Suntola, Tuomo (2012): Tieteen lyhyt historia - vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen, Physics Foundations Society

Suntola, Tuomo (2014): Ääri-ilmiöistä rakentavaan vuorovaikutukseen, Tieteessä tapahtuu 1/2014 49-54

Swenson, Lloyd S. (1970): The Michelson-Morley-Miller experiments before and after 1905, Journal for the History of Astronomy, Vol 1 56-78

Wang, Ruyong; Zheng Yi; Yao, Aiping; Langley, Dean (2003): Modified Sagnac experiment for measuring travel-time difference between counter-propagating light beams in a uniformly moving fiber, Physics Letters A 312 7-10

Wang, Ruyong; Zheng Yi; Yao, Aiping (2004): Generalized Sagnac Effect, Physical Review Letters 93 143901


J.k. En tiennyt Wangin työryhmän kokeista ennen ensimmäisen kysymyksen lähettämistä Suntolalle. Koetulosten löytäminen olikin sitten mukava yllätys. Kokeiden tulos sensijaan ei ollut yllätys, kuten ensimmäisen kysymykseni spekulatiivinen luonne osoittaa.



:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::


Kiinnostukseni geosentristä mallia kohtaan herätti Bernard Jaffen kirjassa mainittu Michelson-Morley kokeen röyhkeäksi kuvattu geosentrinen tulkinta. Lähdin seuraamaan tuota polkua uteliaana avoimin mielin ja halusin nähdä mihin se johtaa. Tästä maailmankuvani muutosprosessista olen myös halunnut kirjoittaa ja olen jo joitain viritelmiä kirjoitellutkin, mutta suurin ongelma on ollut löytää kirjoitukselle oikea tyyli tai muoto. Olen tavallaan kaivannut "kustannustoimittajaa", jonka kanssa kirjoituksen tyyliä ja muotoa voisi työstää. Lisäksi ongelmana on ollut yksinkertaisesti vain inspiraation puute. Luulen kuitenkin, että inspiraation puutteen syynä on ollut se, että minulla ei ole ollut selkeää kuvaa kirjoituksen tyylistä. Luettelomainen asiateksti ei vain tuntunut hyvältä. Myös kirjoituksen aloitustapa on ollut hakusessa. Olin kirjoitellut suhteellisuusteoriaan liittyvää kritiikkiä, mutta homma vaan jäi kesken odottamaan parempia aikoja.

Kun sain inspiraation kirjoittaa Suntolan kirjan tekstissä havaitsemastani loogisesta ongelmasta, niin huomasinkin, että kirjoitusta voisi käyttää johdantona varsinaiseen aiheeseen, koska kirjoitus kertoo juuri siitä miksi alunperin kiinnostuin geosentrisestä mallista. Se on ollut hyvin yksinäinen projekti. Toisaalta haluan tehdä asiat itse omalla tavallani. Tunnen vastenmielisyyttä kaikkea ylhäältä annettua ja valmiiksi pureskeltua kohtaan. Kun olet omillasi, olet vapaa kaikista kahleista, mutta tähän vapauteen liittyy myös vastuu. Sinun on itse löydettävä kaikki oleellinen tieto, tunnistettava ongelmat ja ratkaistava ne. Kun lähdet mukaan tällaiseen seikkailuun, niin huomaat olevasi sivustakatsoja, jolle todellisuus näyttäytyy eritavoin kuin muille.

Venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi vangittiin tekaistuin perustein ja hänet murhattiin tuhoamalla hänen terveytensä. Hänen ajatuksiaan ei kuitenkaan voitu kahlita eikä tuhota. Aleksein ajatukset jatkavat elämäänsä hänen kuolemansa jälkeen muiden ihmisten mielissä. Vaikka periaatteessa ajatuksemme ovat yksityisomaisuuttamme, niin ajattelumme ei ole täysin autonomista ja omaperäistä. Muiden ihmisten ajatukset vaikuttavat omiin ajatuksiimme ja ne voivat tulla osaksi niitä. Yhdenkin ihmiset ajatukset voivat levitä kollektiivisesti ihmisyhteisössä.

Tehdään aiheeseen sointuva ajatuskoe. Oletetaan hypoteettinen maailma, jossa ihmisten ajatukset todella ovat autonomisia eli, että ihmiset eivät voi millään tavoin vaikuttaa toistensa ajatuksiin. Jokainen ihminen on silloin täysin omillaan maailmankuvansa luomisessa, jonka ihmiset tekevät käytettävissä olevien aistiensa avulla (kaikki apuvälineilläkin tehdyt havainnot sallitaan). Sitten jokaisen ihmisen maailmankuva syötetään tekoälyyn ja tekoälyltä kysytään millainen maailma on. Pitäisitkö tekoälyä tyhmänä vai viisaana sen antaman vastauksen perusteella? Onko arviosi riippuvainen siitä tarkasteletko kysymystä tästä reaalimaailmasta käsin vai hypoteettisesta maailmasta käsin sen kansalaisena? Hypoteettisessa maailmassa Wienin sikarikerhon suurin yhteiskunnallinen merkitys viittaisi sen karrikoituun kutsumanimeen eli siihen, että sikareita pössyttelevä herraseurue tarjoaa työtä sikarien valmistajille, jotka saavat elantonsa itselleen ja perheelleen valmistamalla sikareita. Sikarikerho ei millään tavoin vaikuttaisi sikarinvalmistajan maailmankuvaan, joka olisi hänen omien autonomisten ajatustensa tuotos.

Meidän maailmassamme ajatuksista tulee tietoa ja tiedosta tulee lopulta kollektiivisesti leviävä totuus. Tehdään toinen ajatuskoe. Oletetaan, että vain yhdellä ihmisellä koko maailmassa on hallussaan maailmaa koskeva totuus(ajatus) ja kaikkien muiden ihmisten hallussa oleva kollektiivinen tieto(ajatukset) on väärää. Tämä kuulosta absurdilta, mutta ajatuskokeessa absurdismille ei ole rajoja. Syötetään kaikkien ihmisten tieto tekoälyyn ja kysytään siltä mikä on totuus? Osaako tekoäly antaa oikean vastauksen? Tunnistaako tekoäly lähdeaineistoon liittyvän loogisen ristiriidan anomaliaksi? Miksi vain yhdellä ihmisellä on erilainen näkemys todellisuudesta kuin kaikilla muilla? Tämä ajatuskoe todella vaikuttaa absurdilta, mutta se on itseasiassa toimintamalli, jolla ihminen on toiminut tietoteoreettisissa kysymyksissä kautta historian. Kopernikaaninen vallankumous lähti liikkeelle yhden ihmisen - Nikolaus Kopernikuksen - ajatuksista. Maailman valloittanut suhteellisuusteoria oli yhden ihmisen - Albert Einsteinin - ajattelun tuotos. Nämä historiassa toistuneet toimintamallit eivät silti poista asetelman absurdiuden vaikutelmaa.

Oletetaan edelleen, että tekoäly menee epäkuntoon ja joudut tuuraamaan sitä. Miten ratkaiset ongelman? Valitsetko enemmistön mielipiteen vai tunnistatko anomalian ja lähdet selvittämään sen syytä ennenkuin teet ratkaisusi? Lukemalla tämän kirjoituksen loppuun saat ainakin lisätietoa ratkaisun tekoon.

Olen viime vuosien aikana ollut yhteydessä muutamiin henkilöihin tähän projektiin liittyen. Kun sanon, että vastaanotto on ollut tyly, niin sorrun huomattavaan vähättelyyn. Se ei ole ainakaan vähentänyt yksinäisyyden tunnetta. Ehkä se on kuitenkin lisännyt motivaatiota jatkaa eteenpäin omalla tiellä.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::


Olen ollut ahdistunut tämän kirjoitusprojektin aikana. Olimme ruokaostoksilla vaimoni kanssa, kun muistin, että olin toivonut "kustannustoimittajaa" ohjaamaan tätä kirjoitusprojektiani. Kaupassa ymmärsin, että olen saanut sellaisen! Kyyneleet tulivat silmiini. Tässä kohtaa oma ymmärrykseni asian käsittelemiseksi tuntuu kovin rajalliselta.

Kiitos ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus.
Ihmeelliset ovat tekosi, Herra.
Kiitos, että olet lähelläni Herra.
Kiitos, että kaitset minua Herra.

Kaupasta palattuamme ajoin auton poikkeuksellisesti pihaan asti, koska ostettavaa oli kertynyt aika paljon eikä meillä ollut mukana "raatoja" eli vanhoja lastenvaunuja, joilla yleensä kuljetamme ostokset kotiovelle autolta. Kannoimme ostokset sisään ja palasin autoon ajaakseni sen parkkipaikalle. Juuri autoon päästyäni huomasin, että radiosta alkoi kuulua Beatles-säveliä. Radio kuuluu yleensä huonosti, koska antenni meni poikki pesussa. Koska viime aikoina minulla on ollut aika kuormittavia kokemuksia, niin käänsin radion äänenvoimakkuutta suuremmalle ja ajattelin nauttia hetken hyvästä musiikista. Radiosta tuli Beatlesin "I Feel Fine"-kappaleen suomenkielinen versio "Hyvin menee." (Juha Vainio ja Ville Pusa mainitaan suomenkielisen version yhteydessä. Alkuperäisversion sanat ja sävel John Lennon ja Paul McCartney). En ollut uskoa korvaani.

Kappaleen sanat osuivat suoraan sydämeeni ja silmäni kostuivat taas kyyneleistä, kun ajoin autoa parkkiruutuun. Virrankin katkaisin epähuomiossa ja virta-avainta piti kääntää sen verran, että sain radion uudelleen päälle ja saatoin kuunnella kappaleen loppuun.

Ken on paras ystäväin?
Mä kenen seuraan jälleen jäin?
Kai arvaat!

Mä kenen kanssa onnen sain?
Kai arvaat!

Kai arvaat kenelle mä ostan sormuksen?
Sinut kohtasin ja onnen sain.


Kiitos ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus.
Nyt ja aina, iankaikkisesti. Aamen.

Terveyskeskuksessa minua hoitanut ja tutkinut lääkärikandi soitti minulle ja tiedusteli vointiani! Tämä oli erikoista, sillä koskaan aiemmin minua hoitanut lääkäri ei ole soittanut ilman, että siitä on sovittu ennakkoon! Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät toisista!

Herra, Sinä pidät huolen lapsistasi etkä jätä heitä yksin.
Kiitos ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen.


Eilen illalla keskustelimme vaimoni kanssa keittiössä. Hän on kovin huolissaan tilanteestani. Hän pelkää minun joutuvan mielisairaalaan tai menettävänsä minut kokonaan. Vaimoni pelko ei ole aiheeton.

Vaimoni on huolehtinut minusta ja lapsistamme uskollisesti ja voimiaan säästämättä. Hänen on työuransa on ollut keittiössä ja lasten hoidossa. Kun hän on saanut pöydän katettua, hän tulee huikkaamaan työhuoneeni ovelta: "Rakkaani, ehtisitkö tulla syömään välillä!" Minkä ihanan vaimon Jumala onkaan minulle antanut!
Kiitos ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen.
(Syksyllä on 36. hääpäivämme.)

Vaimoni tietää, että tämä projekti liittyy geosentrisen mallin puolustamiseen. Hän ihmettelee, miksi juuri minun mieheni puolustaa sitä!? "Eivätkö tähtitieteilijät ole katsoneet kaukoputkiinsa ja nähneet, että taivas pyörii?" Yritän valaista asiaa vaimolleni. Kerroin tieteellisen tutkimustyön tärkeimmistä palasista, havainnoista ja teorioista. Kerroin, että on tärkeää tehdä havainnot tarkasti ja huolella ja tuntea teoriat kunnolla. Täytyy tietää niiden vahvuudet ja heikkoudet eli se, mihin teorian selitysvoima yltää. Jos teorioita ei tunneta kunnolla, niiden vertaileminen on mahdotonta tai se ei anna oikeaa kuvaa todellisesta tilanteesta. Kerroin myös koko maailman kattavasta yliopistojärjestelmästä - koulutusohjelmasta, jonka tehtävä on ohjata opiskelijat lauma-ajatteluun eli uskomaan yhteen doktriiniin. Järjestelmä ei rohkaise opiskelijaa itsenäiseen rajoja rikkovaan ajatteluun. Jos tällaista kuitenkin esiintyy, tehdään nopeasti selväksi, että se ei käy. Tie tiedemaailmassa nousee pystyy. Tästä on lukuisia esimerkkejä. Tätä lauma-ajatteluohjausta voisi verrata diktatuureissa käytettyyn aivopesuun, jossa kansakunnan johtaja nostetaan jopa Jumalan arvoiseen asemaan. Kansakunnalle opetetaan totuutta päiväkodista lähtien. Synnytyssairaalassakin on johtajan kuva seinällä. Tieteessä vallitsevasta paradigmasta tehdään jumaluus ja johtavista tieteentekijöistä tulee uskonnoksi muuttuneen ajattelun ylipappeja, jotka saarnaavat norsunluutorneistaan. Erityisen hyvin tämä ilmenee tieteen populaarikirjallisuudessa. Kansa kuuntelee julistusta nöyränä ja täysin kritiikittömästi.


Kärsimyksen merkityksestä

Jumala lähettää ihmiselle kärsimyksen vetääkseen tätä puoleensa! Se on kuin someviesti Jumalalta:"Lapseni, minä kovasti rakastan sinua. Tule minun syliini! Minä haluan pelastaa sinut!"
Uskoontuloni jälkeen olen kokenut useita ahdistusjaksoja, mutta en ole ymmärtänyt niiden merkitystä.
Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta ja kysyä mitä keinoja Jumalalla on herättääkseen lapsessaan kaipuun Isää kohtaan? Syntyykö tämä kaipuu antamalla lapselle paljon lahjoja - rikkautta, kunniaa, mainetta ja menestystä - kaikilla tämän maailman mittareilla mitattuna? Ei synny! Lapsi kaipaa isäänsä silloin, kun hänellä on hätä. Mitä suurempi hätä lapsella on, sitä suurempi on lapsen kaipuu Isän syliin! Jumala voi lähettää lapselleen mitä ankarimman kärsimyksen, jotta saisi tämän syliinsä. Niin suuri on Jumalan rakkaus. Hän tekee kaikkensa, jotta saisi sinut syliinsä. Hän todella haluaa pelastaa sinut!

Ensimmäisessä kohtaamisessa Jumala ilmestyi minulle Voimassaan, Armossaan ja Rakkaudessaan.
Tässä viimeisessä kohtaamisessa Jumala opetti minulle, että Hän halua pitää lapsensa sylissään ja pelastaa tämän. Ja Hän halusi myös tehdä oleellisia lisäyksiä tähän tekstiin.

Herra, väkevä on Sinun Rakkautesi Voima.
Kiitos ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen



Kirjoitin aikaisemmin ratkaisseeni geosentriseen oletukseen liittyvät ongelmat yksin. Tässä kohtaa ajatteluni jäi keskeneräiseksi.

"Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?" Minä se olen. Minä puhuin taitamattomasti asioista, joiden käsittäminen menee ymmärrykseni yli. "Sen tähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa."

Job 42:3,6

Herra antaa viisautta, hänen suustaan lähtee tieto ja ymmärrys.

Snl. 2:6



Totuudesta ja filosofiasta

Jumalan luomassa maailmassa on olemassa muuttumaton totuus Jumalan Pyhässä Sanassa. Jumalan Sana on Raamatussa. Jumalattoman maailman totuus on ihmisen sanassa, joka on erehtyväisen ihmisen aikaansaama kehittyvä totuus. Tämä on selvä ero näiden kahden erilaisen maailman välillä.

Kuultuaan Nikolaus Kopernikuksen uudesta aurinkokunnan mallista, uskonpuhdistaja Martti Luther kommentoi seuraavasti:

"Sen, joka haluaa olla viisas nykyään, on oltava eri mieltä kaikesta, mitä muut pitävät tärkeänä. Hänen täytyy tehdä jotain omanlaistaan. Tätä tekee se kaveri, joka haluaa kääntää koko tähtitieteen ylösalaisin. Näissäkin asioissa, jotka näin laitetaan sekaisin, uskon Pyhiin Kirjoituksiin, sillä Joosua käski aurinkoa olemaan paikoillaan, eikä maata."

Luther luotti Raamatun Pyhiin Kirjoituksiin, eikä ihmisen aikaansaamaan kehittyvään totuuteen. Raamatun teksti on selkeä, eikä se jätä sijaa tulkinnalle, vaikka tapahtunutta selitetäänkin muilla tavoin. Muulla tavoin tapahtuva selittäminen perustuu siihen, että ei haluta uskoa Auringon liikkeeseen [Maan ympäri] eli siihen, että Jumala todella pysäytti Auringon liikkeen.

Descartes perusti tietoteoriansa veracitas dei-teoriaan. Sen minkä selvästi ja tarkasti näemme todeksi, täytyy myös olla totta. Muussa tapauksessa Jumala petkuttaisi meitä. Jumalan todellisuuden täytyy tehdä totuudesta ilmeinen. Descartesin teoriaa ei tietenkään tarvitse soveltaa jumalattomassa maailmassa, jossa sattuma ja fysiikan lait ovat tuottaneet järjestä ja tarkoituksesta vapaan todellisuuden.

Baconilla on samankaltainen oppi, jota voitaneen kutsua veracitas naturae-opiksi eli luonnon totuudellisuudeksi. Sen mukaan luonto on avoin kirja ja hän, joka lukee sitä puhtaalla mielellä, ei voi lukea sitä väärin. Vain jos hänen järkensä on ennakkoluulojen saastuttama, hän voi tehdä virheitä. (Popper 1995: 7)


Aurinkuntamallien historiaa ja vertailua

Rooman kansalainen Klaudios Ptolemaios esittelee aristoteelisen maakeskisen tähtitaivaan ja mm. pallotrigonometrian perusteet teoksessaan Almagest. Ptolemaioksen Almagest säilytti asemansa tähtitieteen perusteoksena ja auktoriteettina lähes 1500 vuotta. (Suntola 2012: 200)

Thaleen (Thales) oppilas Anaksimandros oivalsi, että "maata ei kannata mikään, vaan että se pysyy liikkumattomnana siksi, että se on yhtä kaukana kaikista muista kappaleista." Anaksimandros vertasi maata pingoitettuun rummun kalvoon. Hänen oivalluksensa ennakoi painovoimia noin 2000 vuotta ennen Isaac Newtonin gravitaatiolakia. Karl R. Popperin mielestä Anaksimandroksen "ajatus on yksi rohkeimmista, kumouksellisimmista ja ennakkoluulottomimmista ajatuksista koko inhimillisen ajatelun historiassa." (Popper 1995: 138)

Ptolemaioksen geosentrinen malli on matemaattisesti monimutkainen, mutta sen avulla voidaan planeettojen ja Kuun liikkeet laskea tarkasti. Mallin monimutkaisuus todennäköisesti johtuu siitä, että Ptolemaios ei tiennyt planeettojen ratojen olevan ellipsin muotoisia eikä hän huomannut, että planeetat kiertävät Aurinkoa. On selvää, että planeetan ellipsiradan kuvaaminen ympyröillä aiheuttaa ongelmia. Hieman yksinkertaistettu eli ns. normeerattu ptolemaiolainen systeemi on matemaattisesti tasaveroinen Kopernikuksen aurinkokeskisen mallin kanssa. Kopernikuksen ei tarvinnut muuttaa mitään Ptolemaioksen kehittelemissä planeettaliikkeen laskumenetelmissä. Hän vain siirtyi maakeskisestä tulkinnasta aurinkokeskiseen tulkintaan. (Lehti 1989: 55-58) Lisäksi Kopernikus pudotti pois Ptolemaioksen ekvantin (yksi P:n geometriaan liittyvä ympyrä), mutta ilmeisesti juuri sen vuoksi hän joutui lisäämään omaan malliinsa episyklejä, joita oli yhteensä 34 kappaletta. Ptolemaiosta usein arvostellaan mallin sisältämien episyklien vuoksi, mutta Kopernikus oli vieläkin tunnollisempi episyklien käyttäjä. (Berry 1898: 123)

Tyko Brahe julkaisi oman geosentrisen mallinsa vuonna 1588, jolla hän korjasi Ptolemaioksen tekemän virheen laittamalla planeetat kiertämään Aurinkoa. (Lehti 1989: 167)








Lähteet:

Berry, Arthur (1898): A short history of Astronomy From Earliest Times Through the Nineteenth Century, Dover Publications, Inc. New York 1961, Alunperäisjulkaisu John Murray 1898

Lehti, Raimo (1989): Tanssi Auringon ympäri, Prometheus-sarja, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Popper, Karl R. (1995): Arvauksia ja kumoamisia, Gaudeamus, Tampere


jatkuu, jos Luoja suo!
-------------------------------------------------------------------

Kun luulin katsoneeni jotakin tarkkaan,
niin huomaankin silmieni olleen kiinni.
Olen ollut kuin juuri sokeutunut ihminen,
joka hapuillen yrittää hahmottaa
häntä ympäröivää maailmaa.



perjantai 26. tammikuuta 2024

Mihin ihminen perustaa uskonsa?

Jokaisella ihmisellä on maailmankuva eli hän uskoo johonkin. Onko uskon perusta aina vankka ja looginen?

Jotkut ihmiset uskovat Jumalaan eli salattuun korkeampaan voimaan, johon voi turvautua, kun omat voimavarat eivät enää riitä tämän maailman haasteiden edessä. Lohtua elämään voi myös tuoda kristinuskoon liittyvä ilosanoma - lupaus syntien anteeksiannosta ja iankaikkisesta elämästä. Tämä maallinen vaellus ei sittenkään ole koko totuus olemassaolon ihanuudesta ja kurjuudesta. Jotain paljon kauniinpaa, parempaa ja ennenkaikkea armollisempaa on vielä edessä. Jaksan siis vielä ottaa askeleen näiden kaikkien murheiden ja turhuuksien keskellä.

Jumalan olemassaolon kieltävät usein vetoavat siihen, että eivät voi uskoa näkymättömiin henkiolentoihin. "Uskon vain siihen mitä voin omin silmin nähdä!" Tämä kuulostaa järkevältä perustelulta. Miksi pitäisi uskoa johonkin mitä ei voi nähdä? Tosin rakkauttakaan kukaan ei liene koskaan nähnyt mutta silti moni uskoo siihen. Unohdetaan nyt kuitenkin rakkaus...

Onko uskon perusta siis näkemisessä? Pitäisikö Jumalakin nähdä ensin, ennenkuin Häneen voi uskoa? Varmasti se voisi auttaa niitä, joiden on vaikea muutoin uskoa Häneen.

Mutta uskon perusta ei kuitenkaan ole näkemisessä. Tämä seikka tulee selkeästi ilmi arjessamme lähes päivittäin. Me näemme Auringon kiertävän taivaalla Maan ympäri. Kuitenkin useimmat meistä eivät usko näkemäänsä, vaan me uskomme meille kerrottuun tarinaan, jonka mukaan Aurinko on paikoillaan ja me seisomme pyörivän pallon päällä.

Jos joku sanoo ettei voi uskoa Jumalaan, koska Häntä ei voi nähdä, mutta kuitenkin uskoo seisovansa pyörivän pallon päällä, vaikka näkee Auringon kiertävän taivaalla, niin hän on epälooginen uskonsa perusteluissa.

Ihmisen uskon perusta on siis varsin häilyväistä laatua. Näkeminen voi antaa uskon tai sitten ei. Kerrottu tieto voi antaa uskon tai sitten ei. Ihmisen usko näyttää olevan jonkinlainen tapauskohtainen valinta, jossa ei ole selkeää logiikkaa.


Lisää aiheesta.

keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Linlon retki

Vaikka naturalismin ja kehitysopin kritisointi onkin kiinnostavaa, niin välillä voi tehdä jotain aivan muuta, kuten retken Linlon saareen Kirkkonummelle.

Linlon saari on hieno retkipaikka, joka tarjoaa retkeilijälle monenlaista nähtävää: vanhaa metsää lahopuineen, kallioita ja kalliojyrkänteitä, kaislikkorantoja ja merenlahtia, pikkusaaria ja tietysti lintuja. Retkellämme näimme mm. 13 harmaahaikaraa, useita joutsenia, muutaman iso-koskelon ja korppeja. Saarella on hienoja grillitupia, joissa voi nauttia eväitä suojassa sateelta ja tuulelta. Merkityt reitit ovat kohtuullisen helppokulkuisia mutta kuitenkin riittävän vaihtelevia pitkospuineen, jotta kulkeminen ei käy tylsäksi. Pakko myöntää, että Linlon kauneus ja monipuolisuus yllätti, sillä se oli meillä vain suunnitelma-B, koska suunnitelma-A (Iso-Melkutin) hylättiin arveluttavan sään vuoksi. Tuli myös selväksi, että Linloon palataan, jos Luoja suo. Karvakuonon lisäksi retkellä olivat mukana Tuula, Siri ja Juha.

Juhalle ja Sirille kiitokset maukkaista vegaanisista munakoiso"pekoni"patongeista!

Alla on kuvia Linlon retkeltämme.