Fysiikassa havainnot tehdään aina jossain koordinaatistossa (Frame of Reference). Koordinaatisto voidaan
sijoittaa vapaasti, mutta onko sen liiketila aina yksikäsitteinen?
Tätä kysymystä käsitellään seuraavan esimerkkitekstin avulla:
"Galileo Galilei oli jo aikoinaan huomannut, että hänen mekaniikan lait ovat riippumattomia
havaitsijan tasaisesta liikkeeestä ympäristöön nähden; tasaisesti liikkuvassa laivassa tehdyt
pudotuskokeet antoivat täsmälleen samat tulokset kuin ne antoivat laivan ollessa kiinnitettynä
laituriin. Michelson-Morley kokeen perusteella näytti siis siltä, että myös valon, ja yleisesti
sähkömagneettisen säteilyn, suhteen toteutuisi sama riippumattomuus havaintokehyksen liikkeestä
ympäristöönsä nähden." (Suntola 2012: 72.)
Suntola viittaa tässä kuuluisaan vuonna 1887 tehtyyn Michelson-Morley kokeeseen, jolla pyrittiin havaitsemaan
eetteri. Tuohon aikaan eetterin uskottiin muodostavan globaalin vertailutilan valonnopeudelle, jolloin
eetteriin nähden liikkeessä olevassa havaintokoordinaatistossa havaintokoordinaatiston nopeuden tulisi
summautua havaittavaan valonnopeuteen. Kokeen tulos oli yllätys, koska mitään muutosta valonnopeudessa
ei havaittu. (Suntola 2012: 67-68) Englantilainen fyysikko John D. Bernal on kutsunut Michelson-Morley koetta
"suurimmaksi kaikista luonnontieteen historian negatiivisista tuloksista."
Michelson itse kirjoitti, että koetulos voitiin selittää olettamalla Maan hinaavan eetteriä mukanaan,
jolloin Maan ja eetterin välillä ei ollut havaittavaa nopeuseroa. (Jaffe 1962:80)
Tuloksen tulkinta aiheutti hankaluuksia. Ongelman ratkaisu alkoi hahmottua, kun Oliver Heavysiden kannustamana
George FitzGerald ehdotti ensimmäisenä pituuskontraktiota (pituuden kutistumista) koetuloksen selittämiseksi. (Suntola 2012: 263)
Erinäisten vaiheiden jälkeen koetulos
kyettiin selittämään ensin klassisen fysiikan puitteissa Hendrik Lorentzin eetteriteorialla (1904) ja hieman myöhemmin Albert Einsteinin
suppean suhteellisuusteorian (1905) avulla, jonka muotoilu teki eetterikäsitteestä tarpeettoman.
Vuoden 1907 jälkeen Einstein kasvavassa määrin piti Michelson-Morley koetta suppean suhteellisuusteoriansa
todisteena. (Canales 2019: 81) Einsteinin ajattelua seuraten voisi Michelson-Morley koetta pitää myös
Lorentzin eetteriteorian todisteena. Siksi ei ole niin yllättävää, että vielä vuonna 1920 Leydenissä
pitämässään luennossa Einstein yritti pelastaa Lorentzin eetterikäsitteen. (Swenson 1970: 64)
Vaikka eetterikäsitteen taru alkoi käytännössä olla historiaa, niin tämä tapaus
kuitenkin kertoo siitä, että Einsteinillakin oli ainakin ajoittain epävarmuutta näkemyksiensä oikeellisuudesta.
Lisäksi se osoittaa sen, että Einstein kunnioitti Lorentzia eikä ollut nostanut itseään norsuuntorniin,
josta väistämättä seuraa oikeassa olemisen tarve. Norsuluutornista näkyvät vain epistemologiset alamaiset,
joiden tieto on heikkolaatuista ja puutteellista. Oikeassa olemisen tarve voittaa jopa tieteellisen totuudellisuuden,
kuten Gravity Probe A kokeen analyysiin liittyvät epämääräisyydet osoittavat. (Suntola 2014: 53)
Lopullisen voiton eetteriteoriasta sinetöi Arthur Eddingtonin lähettämien retkikuntien ottamat valokuvat
vuoden 1919 täydellisestä auringonpimennyksestä. Valokuviin perustaen Eddington höyrysi Einsteinin
ja yleisen suhteellisuusteorian maailmankartalle, kertoessaan havainneensa yleisen suhteellisuusteorian
ennustaman valon taipumisen Auringon lähellä. New York Times julisti etusivullaan marraskuussa 1919 (Canales 2019: 79):
"The Lights of the Heavens Askew" (Taivaiden valot ovat vinossa)
Einsteinista tuli hetkessä historian ensimmäinen mediajulkkis (Bodanis 2001: 243) eikä suhteellisuusteorian oikeellisuuden epäilylle ollut enää sijaa. Tieteen tekemisestä oli tullut osa populaarikulttuuria. Kuka uskaltaisi uhmata jotakin, minkä kaikki tietävät ja mikä on jokaisen huulilla! Einstein selvästi nautti saamastaan huomiosta ja hän kuvasi itseään kuningas Midakseksi, jonka kosketus muuttaa kaiken uutisiksi. (Canales 2019: 79) Vähemmälle huomiolle sensijaan on jäänyt se, että Eddingtonin retkikuntien käyttämät valokuvauslevyt olivat heikkolaatuisia ja havaituksi väitetty valon taipuminen jäi virhemarginaaliin. Stephen W. Hawking kuvailee tapahtunutta näin (Hawking 2001: 33-34):
(Kirjoittajan korostus)"Tosin myöhemmin huomattiin, että retkikunnan ottamissa valokuvauslevyissä oli mittausvirheitä, jotka olivat samaa luokkaa kuin mitattu ilmiö. Oikea tulos oli ollut silkkaa sattumaa tai sitten sen katsottiin onnistuneen sen takia, että juuri tällaista tulosta osattiin odottaa. Se on tieteessä aika tavallista."
Einsteinin ja yleisen suhteellisuusteorian maailmanvalloitus perustui siis kohinaan,
jota jokainen meistä osaa tuottaa avaamalla radion ja säätämällä vastaanottimen taajuusasetusta hieman sivuun
aseman käyttämästä lähetystaajuudesta. Kun säätää tarpeeksi paljon sivuun, on tuloksena pelkkää kohinaa.
Lorentz näki aivan oikeututusti hänen ja Einsteinin välisen kilpailun empiiristen havaintojen selittämisessä
tasapelinä. Hän kyllä myönsi Einsteinin olevan oikeassa mutta sanoi myös itse olevansa oikeassa ja totesi, että
on jokaisen henkilökohtainen valinta kumman ratkaisun (teorian) hyväksyy oikeaksi. Hän korosti kysymyksen
olevan epistemologinen,
jolloin lopullinen ratkaisu on käytännössä filosofinen. Lorentzin näkemys oli selvästi
varovaisempi kuin vuosina 1924-1936 Wienin yliopistossa vaikuttaneen ns. Wienin piirin (filosofien ja fyysikoiden sikarikerho),
joka nosti Einsteinin suhteellisuusteorian jalustalle pitäen sitä ihmisen älyn huippusaavutuksena.
(Canales 2019: 85) Kaikki eivät kuitenkaan suhtautuneet suhteellisuusteoriaan yhtä suopeasti kuin
Wienin sikarikerho. Esimerkiksi Michelsonin työtoverit ja tähtitieteilijät Forest R. Moulton ja
William D. Macmillan julkisesti vastustivat suhteellisuusteoriaa. Emile Picard, Ranskan tiedeakatemian sihteeri,
kertoi vielä vuonna 1922 eräälle Michelsonin oppilaalle: "Näen punaista, kun puhutaan suhteellisuudesta."
(Jaffe 1962: 92-93)
Modernin ajan kenties tunnetuin tieteen filosofi Karl Popper katsoo Einsteinin teorian edustaneen pikemminkin
ideologista kuin tieteellistä murrosta tieteen kehityksessä. Ideologioiksi muuttuneet tieteelliset teoriat ovat kuitenkin
vaarassa muuttua kivettyneiksi opinkappaleiksi uskonnollisten dogmien tapaan. (Huhtanen 2023: 4)
Popper on aivan oikeassa pitäessään Einsteinin teorian valikoitumista ideologisena.
Vallinnutta tilannetta voisi myös kuvata termillä epistemologinen ekvivalenssi, mikä tarkoittaa tilannetta, jossa
kilpailevat teoriat ovat selitysvoimaltaan tasavertaisia. Epistemologinen ekvivalenssi on tieteen kehityksen
kannalta ongelmallinen, koska sen käsittelyyn ei ole olemassa varsinaisia työkaluja. Ainoa oikea tapa jatkaa eteenpäin
tässä tilanteessa olisi sallia kaikkien teorioiden tutkimusohjelmien vapaa ja tasapuolinen jatkuminen, sillä
muutoin vaarana on ideologisen pullonkaulan muodostuminen.
Ideologinen pullonkaula syntyy, kun epistemologisessa
ekvivalenssi-tilanteessa joku teoria valikoituu yleisesti hyväksytyksi. Mitä enemmän tieteen kehityspolku sisältää
ideologisia pullonkauloja, sitä kauemmaksi tiede etääntyy tieteen ideaalista ja alkaa muuttua uskomusjärjestelmäksi.
[Epistemologiseen ekvivalenssiin palataan vielä myöhemmin, koska tästä erilliseksi ja suppeaksi tarkoitetusta kirjoitelmasta
tulikin jonkinlainen johdanto kirjoittajan todellisuuskäsitystä kuvaavaan laajempaan artikkeliin.]
Esimerkkitekstissä on kuitenkin erikoinen tulkinta havaintokoordinaatiston liiketilasta. Galilein
kokeessa laituriin kiinnitetyn havaintokoordinaatiston tulkitaan olevan paikallaan ja
Michelson-Morley kokeessa "laituriin" eli Maahan kiinnitetty havaintokoordinaatisto tulkitaan liikkuvaksi.
Tämän liikkeen aiheuttajana pidetään Maan [oletettua] rataliikettä Auringon ympäri.
Kuinka sama (laituriin kiinnitetty) koordinaatisto voi olla yhtä aikaa liikkumaton ja liikkeessä?
Kuinka fysiikassa siis määritetään havaintokoordinaatiston liiketila?
Ongelmaa ja sen ratkaisua voidaan kuvata kahdella vaihtoehdolla:
1) Pidetään Galilein laituria liikkumattomana koordinaatistona ja laiturin suhteen liikkuvaa
laivaa liikkuvana koordinaatistona. Mekaniikan lakien pätevyyttä koskeva päätelmä perustui
kahdessa liiketilaltaan erilaisessa koordinaatistossa tehtyihin kokeisiin. Lähtökohtana oli
liikkumattomassa koordinaatistossa (laiturilla) tehtyjen koetulosten vertaaminen liikkuvassa
koordinaatistossa (laivassa) tehtyihin kokeisiin. Michelson-Morley koe
tehtiin käytännössä "Galilein laiturilla", joten kokeen tulos on tulkittava liikkumattoman
koordinaatiston mukaisesti.
2) Pidetään Galilein laituria liikkuvana koordinaatistona ja laiturin suhteen liikkuvaa
laivaa liikkuvana koordinaatistona, jonka nopeus on laivan nopeuden verran suurempi kuin
laiturin nopeus. Mekaniikan lakien pätevyyttä koskeva päätelmä perustui
kahdessa liiketilaltaan erilaisessa koordinaatistossa tehtyihin kokeisiin. Michelson-Morley koe
tehtiin vain yhdessä koordinaatistossa, joten ei ole perusteltua tehdä kokeen perusteella
samanlaista päätelmää kuin Galilein kokeiden perusteella on tehty. Michelson-Morley koe
on tältä osin keskeneräinen. "Laiva-koe" on vielä tekemättä.
Päätelmät:
a) Michelson-Morley koe on tulkittava liikkumattoman koordinaatiston perusteella.
tai
b) Michelson-Morley koe on tehtävä myös "laivassa" ja vasta sen jälkeen koetuloksista
voidaan tehdä johtopäätöksiä.
Kerroin Suntolalle tässä tekstissä esiintuomastani loogisesta ristiriidasta ja esitin hänelle kysymyksen:
"Oletetaan, että "laivassa" tehdyssä M-M kokeessa syntyisi interferenssikuvio. Kuinka tulkitsisit "laivakokeen" tulosta?"
Suntola vastasi:
"Liiketila ei vaikuta M-M kokeen tulokseen; interferometrin nopeus ei summaudu interferometrin sisällä etenevän valon nopeuteen."
Mutta onko Michelson-Morley koetta tehty "Galilein laivassa" ja onko Suntola oikeassa väittäessään, että
interferometrin nopeus ei summaudu siinä etenevän valon nopeuteen eli että kokeessa ei syntyisi interferenssikuviota.
Vastaukset ovat kyllä ja ei!
Ruyong Wang työryhmineen on havainnut, että suoraviivaisesti liikkuvassa valokuidussa syntyy liikeaikaero
vastakkaisiin suuntiin etenevien valonsäteiden välille. (Wang ym. 2003, Wang ym. 2004)
Mainitsin Suntolalle Wangin työryhmän havainnoista ja kysyin kuinka hän tulkitsee havainnot. Tällä
kertaa Suntolan vastaus olikin varovaisempi:
"Kysymyksesi vaatisivat hieman syvällisempää tarkastelua, johon minulla ei nyt valitettavasti ole mahdollista puuttua."
"Hieman syvällisempää tarkastelua" vaaditaan, koska Wangin työryhmän havainnot ovat ristiriidassa Suntolan ensimmäisen vastauksen kanssa. Näyttää
myös siltä, että Suntola ei ole ollut tietoinen näistä havainnoista. Wangin työryhmän käyttämät koejärjestelyt voidaan tulkita Sagnac'n kokeen (1913) ja
Michelson-Morley kokeen yhdistelmänä, jolloin ne käytännössä vastaavat Michelson-Morley koetta "Galilein laivassa" eli Maan suhteen liikkuvassa
koordinaatistossa tehtynä.
Michelson-Morley kokeen, Sagnac'n kokeen ja Wangin työryhmän suorittamien kokeiden yksinkertaisin tulkinta on seuraava:
1) Michelson-Morley kokeessa valonsäteiden välille ei synny matka-aikaeroa (eikä heijastuslevylle interferenssikuviota), koska
havaintokoordinaatisto (Galilein laituri/Maa) ei ole liikkeessä.
2) Sagnac'n, Wangin työryhmän ja muissa vastaavissa (esim. Dufour-Prunier 1942) kokeissa, joissa valon kulkureitit ovat liikkeessä Maan suhteen
syntyy matka-aikaero ja interferenssikuvio valonsäteiden päätepisteeseen. Valonsäteiden matka-aikaero ei johtu
"koordinaattimuunnoksista" (pituuskontraktio ja aikadilaatio), vaan valonnopeuden muutoksesta.
Michelson-Morley kokeen geosentrinen (Maahan kiinnitetty havaintokoordinaatisto ei ole liikkeessä) tulkinta ei ole uusi,
vaan se on ilmeisesti esitetty alunperin jo 1800-luvulla. Tulkinta oli tietenkin liian röyhkeä. (Jaffe 1962: 68)
Se on edelleen röyhkeä eikä sovi moderniin ja varsinkaan naturalistiseen maailmankuvaan.
Tässä kirjoituksessa mainittujen kokeiden tuloksia voidaan selittää Lorentzin eetteriteorian ja Einsteinin suhteellisuusteorian
avulla, jolloin selitys perustuu pituuskontraktioon ja aikadilaatioon. (Marett 2011) Lisäksi Tuomo Suntolan Dynaamisen Universumin teoria (DU-teoria)
tarjoaa kolmannen selitysvaihtoehdon, vaikka Suntola jättikin "leikin" hieman kesken. Näitä kolmea selitysvaihtoehtoa voidaan
pitää naturalismiin perustuvina selityksinä tai selitysyrityksinä.
Wangin työryhmä esittää havaintonsa mahdollisimman näkemysneutraalisti. He kertovat vain havainneensa matka-aikaeron eri suuntiin
kulkevien valonsäteiden välillä. He eivät pyri millään tavoin selittämään matka-aikaeron syytä. He jättävät tulkinnan muiden
tehtäväksi aivan kuten Michelson aikanaan jättäytyi kokeensa yllättävästä tuloksesta käytävän keskustelun ulkopuolelle.
Tässä esiteltylle geosentriselle tulkinnalle ei ole mitään fysiikkaan perustuvaa estettä, joka väistämättä poissulkisi
tämän vaihtoehdon koetulosten selittämiseksi. Tässä osin vapaassa maailmassa etuoikeutetuilla on ainakin vielä mahdollisuus tehdä omia johtopäätöksiä
maailman perimmäisestä luonteesta. Se on kiittämisen arvoinen asia!
Tämän kirjoituksen myöhemmin jatkuvassa teknisessä osiossa Galilein laiturilla tarkoitetaan
Maahan kiinnitettyä koordinaatistoa.
Kiitokset Tkt Tuomo Suntolalle vastauksista ja mielenkiintoisesta kirjeenvaihdosta!
Lähteet:
Bodanis, David (2001): Maailman tunnetuimman yhtälön elämänkerta, Tammi, Helsinki, Keuruu
Canales, Jimena (2019): Modern Physics: From Crisis to Crisis, Kirjassa The Cambridge History of Modern European
Thought Vol 2 s. 72-101, toim. Peter E. Gordon ja Warren Breckman, Cambridge University Press
Hawking, Stephen (1988): Ajan lyhyt historia, WSOY, Porvoo
Huhtanen, Jouni (2023): Karl Popper ja tieteen rationaalisuus, Tieteessä tapahtuu 5/2023
Jaffe, Bernard (1962): Michelson ja valon nopeus, WSOY, Porvoo
Marett, Doug (2011): The Continuing Relevance of Lorentz Ether Theory in the Age of Relativity, Proceedings of the NPA
Suntola, Tuomo (2012): Tieteen lyhyt historia - vai pitkä tie luonnonfilosofian ja empirismin kohtaamiseen, Physics
Foundations Society
Suntola, Tuomo (2014): Ääri-ilmiöistä rakentavaan vuorovaikutukseen, Tieteessä tapahtuu 1/2014 49-54
Swenson, Lloyd S. (1970): The Michelson-Morley-Miller experiments before and after 1905, Journal for the History
of Astronomy, Vol 1 56-78
Wang, Ruyong; Zheng Yi; Yao, Aiping; Langley, Dean (2003): Modified Sagnac experiment for measuring travel-time difference
between counter-propagating light beams in a uniformly moving fiber, Physics Letters A 312 7-10
Wang, Ruyong; Zheng Yi; Yao, Aiping (2004): Generalized Sagnac Effect, Physical Review Letters 93 143901
J.k. En tiennyt Wangin työryhmän kokeista ennen ensimmäisen kysymyksen lähettämistä Suntolalle. Koetulosten löytäminen
olikin sitten mukava yllätys. Kokeiden tulos sensijaan ei ollut yllätys, kuten ensimmäisen kysymykseni spekulatiivinen
luonne osoittaa.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tämän tekstin kirjoittamisen aikana olen ollut ahdistunut, väsynyt ja nukkunut huonosti. Tenox on hieman auttanut.
Välillä ihmettelen sitä, miksi inspiraatio kirjoittamiseen tulee juuri silloin, kun olet henkisesti ja fyysisesti heikoimmillasi.
Itse kirjoittaminenkin on kuluttavaa. Hikoilen enemmän kuin liikuntaa harrastaessa. Joudun usein
käymään kylpyhuoneessa huuhtelemassa ja kuivaamassa kainaloita. Kehoni reagoi kirjoittamiseen samaan tapaan kuin
jännittämistä aiheuttava stressitilanne (esiintyminen tms.). Kuormittavuuden vuoksi pyrin rajoittamaan kirjoitussessioiden pituutta.
Joskus heitän paidan pois ja pidän pyyhettä sylissä,
jotta voin kuivata kylkiä pitkin valuvaa hikeä. Vaimo saa ainakin lisää pyykkiä.
Koska näin pitkälle on jo päästy, niin mitä sitä enää kiertelemään ja kaartelemaan.
Olen jo vuosia sitten hylännyt kopernikanismin eli heliosentrisen aurinkokuntamallin.
Kiinnostukseni geosentristä mallia kohtaan heräsi joskus vuoden 2015 aikoihin ja koronapandemian
alkamiseen mennessä olin hyväksynyt sen osaksi maailmankuvaani. Tarkat ajankohdat eivät ole
tiedossani, koska en ole pitänyt päiväkirjaa. Se hieman harmittaa nyt, mutta kokonaisuuden kannalta
sillä ei ole suurta merkitystä. Kiinnostukseni herätti siis Bernard Jaffen kirjassa mainittu
Michelson-Morley kokeen röyhkeäksi kuvattu geosentrinen tulkinta. Lähdin seuraamaan tuota polkua
uteliaana avoimin mielin ja halusin nähdä mihin se johtaa. Luulen, että mielenkiintoni heräämiseen
vaikutti lauma-ajattelua hylkivä persoonallisuuteni.
Tästä maailmankuvani muutosprosessista olen myös halunnut kirjoittaa kokonaisvaltaisen kuvauksen ja
olen jo joitain viritelmiä kirjoitellutkin, mutta suurin ongelma on ollut löytää kirjoitukselle oikea tyyli tai muoto.
Olen tavallaan kaivannut "kustannustoimittajaa", jonka kanssa kirjoituksen tyyliä ja muotoa voisi työstää.
Lisäksi ongelmana on ollut yksinkertaisesti vain inspiraation puute. Luulen kuitenkin, että inspiraation puutteen
syynä on ollut se, että minulla ei ole ollut selkeää kuvaa kirjoituksen tyylistä. Luettelomainen asiateksti ei vain
tuntunut hyvältä. Myös kirjoituksen aloitustapa on ollut hakusessa. Olin kirjoitellut suhteellisuusteoriaan
liittyvää kritiikkiä, mutta homma vaan jäi kesken odottamaan parempia aikoja.
Nyt kun sitten sain inspiraation kirjoittaa
Suntolan kirjan tekstissä havaitsemastani loogisesta ongelmasta, niin huomasinkin, että kirjoitusta voisi käyttää
johdantona varsinaiseen aiheeseen, koska kirjoitus kertoo juuri siitä miksi alunperin kiinnostuin geosentrisestä
mallista. Lisäksi oivalsin, että kirjoitus täytyy olla tarinan muodossa, jolloin lukija päästetään
ihon alle - tai korvien väliin - seuraamaan aitiopaikalta sitä ajatteluprosessia, jonka olen joutunut käymään
läpi tämän projektin aikana. Se on ollut hyvin yksinäinen projekti. Keneltäkään ei ole voinut kysyä neuvoa, enkä
toisaalta oikeastaan ole halunnutkaan kysyä. Haluan tehdä asiat itse omalla tavallani. Tunnen vastenmielisyyttä
kaikkea ylhäältä annettua ja valmiiksi pureskeltua kohtaan. Kun olet omillasi, olet vapaa kaikista kahleista,
mutta tähän vapauteen liittyy myös suuri vastuu. Sinun on itse löydettävä kaikki oleellinen tieto, tunnistettava
kaikki ongelmat ja ratkaistava ne kaikki. Yksin. Vain sinä ja oma kykysi ajatella on apunasi. Kun lähdet mukaan
tällaiseen seikkailuun, niin huomaat olevasi sivustakatsoja, jolle todellisuus näyttäytyy eritavoin kuin muille,
koska ajatuksesi ovat erilaisia kuin muilla ihmisillä.
Venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi vangittiin tekaistuin perustein ja hänet murhattiin tuhoamalla
hänen terveytensä. Hänen ajatuksiaan ei kuitenkaan voitu kahlita eikä tuhota. Aleksein ajatukset jatkavat elämäänsä
hänen kuolemansa jälkeen muiden ihmisten mielissä. Vaikka periaatteessa ajatuksemme ovat yksityisomaisuuttamme, niin
ajattelumme ei ole täysin autonomista ja omaperäistä. Muiden ihmisten ajatukset vaikuttavat omiin ajatuksiimme ja ne voivat tulla
osaksi niitä. Yhdenkin ihmiset ajatukset voivat levitä kollektiivisesti ihmisyhteisössä.
Tehdään aiheeseen sointuva ajatuskoe. Oletetaan hypoteettinen maailma, jossa ihmisten ajatukset todella ovat autonomisia
eli, että ihmiset eivät voi millään tavoin vaikuttaa toistensa ajatuksiin. Jokainen ihminen on silloin täysin omillaan
maailmankuvansa luomisessa, jonka ihmiset tekevät käytettävissä olevien aistiensa avulla (kaikki apuvälineilläkin tehdyt
havainnot sallitaan). Sitten jokaisen ihmisen maailmankuva syötetään tekoälyyn ja tekoälyltä kysytään millainen maailma on.
Pitäisitkö tekoälyä tyhmänä vai viisaana sen antaman vastauksen perusteella? Onko arviosi riippuvainen siitä tarkasteletko
kysymystä tästä reaalimaailmasta käsin vai hypoteettisesta maailmasta käsin sen kansalaisena?
Hypoteettisessa maailmassa Wienin sikarikerhon suurin yhteiskunnallinen merkitys viittaisi sen karrikoituun kutsumanimeen
eli siihen, että sikareita pössyttelevä herraseurue tarjoaa työtä sikarien valmistajille, jotka saavat elantonsa itselleen
ja perheelleen valmistamalla sikareita. Sikarikerho ei millään tavoin vaikuttaisi sikarinvalmistajan maailmankuvaan, joka
olisi hänen omien autonomisten ajatustensa tuotos.
Meidän maailmassamme ajatuksista tulee tietoa ja tiedosta tulee lopulta kollektiivisesti leviävä totuus. Tehdään
toinen ajatuskoe. Oletetaan, että vain yhdellä ihmisellä koko maailmassa on hallussaan maailmaa koskeva totuus(ajatus) ja kaikkien muiden
ihmisten hallussa oleva kollektiivinen tieto(ajatukset) on väärää. Tämä kuulosta absurdilta, mutta ajatuskokeessa
absurdismille ei ole rajoja.
Syötetään kaikkien ihmisten tieto tekoälyyn ja kysytään siltä
mikä on totuus? Osaako tekoäly antaa oikean vastauksen? Tunnistaako tekoäly lähdeaineistoon liittyvän loogisen
ristiriidan anomaliaksi? Miksi vain yhdellä ihmisellä on erilainen näkemys todellisuudesta kuin kaikilla muilla?
Tämä ajatuskoe todella vaikuttaa absurdilta, mutta se on itseasiassa toimintamalli, jolla ihminen on toiminut
tietoteoreettisissa kysymyksissä kautta historian. Kopernikaaninen vallankumous lähti liikkeelle yhden ihmisen - Nikolaus Kopernikuksen -
ajatuksista. Maailman valloittanut suhteellisuusteoria oli yhden ihmisen - Albert Einsteinin - ajattelun tuotos.
Nämä historiassa toistuneet toimintamallit eivät silti poista asetelman absurdiuden vaikutelmaa.
Siitä lähtien, kun hyväksyin geosentrisen mallin totuudellisuuden olen kamppaillut tämän ongelman kanssa.
Ajatus siitä, juuri minulla Kontulan Marketin kassajonossa on hallussa totuus, jota kenelläkkään
muulla ei ole, oikeasti tuntuu absurdilta. Silti mitä enemmän asiaan perehdyn, sitä suuremmaksi
kasvaa oikeassa olemisen tunne. Ei tarve.
Oletetaan edelleen, että tekoäly menee epäkuntoon ja joudut tuuraamaan sitä. Miten ratkaiset ongelman?
Valitsetko enemmistön mielipiteen vai tunnistatko anomalian ja lähdet selvittämään sen syytä
ennenkuin teet ratkaisusi? Lukemalla tämän kirjoituksen loppuun saat ainakin lisätietoa
ratkaisun tekoon.
Olen viime vuosien aikana ollut yhteydessä muutamiin henkilöihin tähän projektiin liittyen. Kun sanon, että vastaanotto
on ollut tyly, niin sorrun huomattavaan vähättelyyn. Se ei ole ainakaan vähentänyt yksinäisyyden tunnetta. Ehkä
se on kuitenkin lisännyt motivaatiota jatkaa eteenpäin omalla tiellä.
:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Tämä on kronologisesti myöhemmin eli 16.3. tehty lisäys. Olin ahdistuksen ja unettomuuden uuvuttamana kävelemässä terveysasemalle. Samalla pyysin rukoillen Jumalalta, että saisin saattaa tämän kirjoituksen valmiiksi. Olin kuitenkin valmis hyväksymään senkin, ettei näin tapahtuisi, koska nämä asiat eivät ole omissa käsissä.
12.3.
On ollut valtava ahdistus, aivan rajoilla, pelkäsin luhistuvani, vaimokin itki.
Terveyskeskuksessa oli aivan ihana lääkärikandi, oikea enkeli, nuori mies
oikeassa paikassa, itkin siellä. Sain Doxepin, kokeilin sekakäyttöä, sain hiukan nukuttua.
Aamuinen urosefektikin nousi kuolleista, jotain valoa.
Lasijaloilla ja keräillen tästä eteenpäin. Miksi tämä hirvittävä kärsimys? Jumala ei vastaa.
Se on osani tässä maailmassa. Mutta kerran kirkkaudessa saan olla Hänen kasvojensa edessä,
Hänen rakkautensa ja armonsa ympäröimänä! Kunnia ja Ylistys olkoon Sinulle Jumala.
Herrojen Herra. Kuninkaiden Kuningas. Herra, Sinulla on ollut totuus alusta alkaen. Nyt ja aina,
iankaikkisesti. Aamen.
Herra, kiitos, että saan elää Sinun totuutesi valossa.
Herra, Sinä kirkastat ajatukseni ja puhdistat ne kaikesta väärästä.
Herra, Sinä olet miekkani, kilpeni ja keihääni.
Herra, Sinun sotavarustuksesi on vankka ja horjumaton. Se kestää kaikki hyökkäykset.
Herra, Sinä olet totuuden lähde.
Herra, Sinun totuutesi valo peittää koko maan piirin.
Se valaisee sen jokaisen kolkan.
Vuoren huipulle se yltää. Se saavuttaa syvimmänkin laakson.
Se poistaa pimeyden.
Se hävittää yön varjot ja kirkastaa päivän.
Kukaan ei voi sitä paeta.
No niin luteet. Sänky palaa. Se on taas paluu arkeen ja sorvin ääreen!
Tenoxit, Doxipinit ja Ketipinorit on nyt kliinisesti testattu ja ne on todettu
- keveytensä vuoksi yllättäen - massaobjekteiksi. Fysiikan asiantuntijat
tietävät mistä on kyse, mutta kansan keskuudessa ne tunnetaan yleisnimellä pilleri.
Eikä tämä ole edes mikään vitsi. Se on totuus!
14.3.
Nyt ymmärrän. Siitä lähtien kun tulin uskoon vuonna 2006 olen ihmetellyt mitä tarkoittaa,
kun sanotaan, että Jeesus tulee sydämeesi tai että tunnet piston sydämessäsi.
Viime yönä heräsin ja sain mielestäni hyvän idean tekstin muotoiluun. Pyörittelin sitä
mielessäni, kun rinnassa alkoi tuntua pistävä tunne. Ajattelin ensin, että minulla
on sittenkin sydämessä jotain vikaa, vaikka EKG oli puhdas eikä lääkäri löytänyt
minusta mitään fyysistä vikaa pari päivää sitten. Meni tovi, sitten ymmärsin.
Se mitä suunnittelin oli ihmisestä, eikä Jeesuksesta Kristuksesta. Se olisi ollut
pöyhkeilyä ja itsensä korostamista, vaikka olisikin varmaan lisännyt lukijan
mielenkiintoa jatkaa lukemista. Luovuin siis ajatuksesta ja totesin, että tämä
teksti on riittävän hyvä eikä sen sanomaa tarvitse enempää korostaa. Itse asiassa
muutin (lievensin) tekstiä mielessäni ensin vähän, mutta sen ajatus jäi silti ymmärrettäväksi.
Tunsin uuden pienemmän pistoksen, jolloin ymmärsin, että koko idea on hylättävä.
Jumalan viesti oli isällinen ja selvä: "Lapseni, älä tee niin!"
Herra, Sinä kirkastat ajatukseni ja puhdistat ne kaikesta väärästä.
Herra, Sinä peset minut puhtaaksi kaikesta synnistä, siitäkin mitä itse en näe.
Kiitos, Kunnia ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen.
Tänään olimme ruokaostoksilla vaimoni kanssa, kun muistin, että olin toivonut
"kustannustoimittajaa" ohjaamaan tätä kirjoitusprojektiani. Kaupassa ymmärsin,
että olen saanut sellaisen! Kyyneleet tulivat silmiini. Tässä kohtaa oma
ymmärrykseni asian käsittelemiseksi tuntuu kovin rajalliselta.
Kiitos, Kunnia ja Ylistys olkuun Sinulle Kristus.
Ihmeelliset ovat tekosi, Herra.
Kiitos, että olet lähelläni Herra.
Kiitos, että kaitset minua Herra.
Kaupasta palattuamme ajoin auton poikkeuksellisesti pihaan asti, koska ostettavaa oli kertynyt aika
paljon eikä meillä ollut mukana "raatoja" eli vanhoja lastenvaunuja, joilla yleensä kuljetamme
ostokset kotiovelle autolta. Kannoimme ostokset sisään ja palasin autoon ajaakseni sen parkkipaikalle.
Juuri autoon päästyäni huomasin, että radiosta alkoi kuulua Beatles-säveliä. Radio kuuluu yleensä
huonosti, koska antenni meni poikki pesussa. Koska viime aikoina minulla on ollut aika kuormittavia
kokemuksia, niin käänsin radion äänenvoimakkuutta suuremmalle ja ajattelin nauttia hetken hyvästä musiikista.
Radiosta tuli Beatlesin "I Feel Fine"-kappaleen suomenkielinen versio
"Hyvin menee."
(Juha Vainio ja Ville Pusa mainitaan suomenkielisen version yhteydessä. Alkuperäisversion sanat ja sävel John Lennon ja Paul McCartney).
En ollut uskoa korvaani.
(Vain toinen pelittää. Luulen, että nuorena Loviisan ydinvoimalan
höyrystintilassa saamani säteilyannos on vienyt kuulon oikeasta korvastani.
Asensin kapasitiivisia venymäliuskoja höyryputkiin ja työtä tehdessäni makasin höyrystintilan lattialla,
jossa on varmasti ollut riittävästi radioaktiivista kontaminaatiota. Höyristintila oli radioaktiivisen
säteilyn kannalta vaarallisin paikka voimalaitoksella, johon ihmisen sallittiin menevän.
Vuosihuollon yhteydessä polttoainesauvojen kanssa tekemisissä ollut työkaveri sai syövän. Hän
kuoli muutama vuosi syöpädiagnoosin jälkeen).
Kappaleen sanat osuivat suoraan sydämeeni ja silmäni kostuivat taas kyyneleistä, kun ajoin
autoa parkkiruutuun. Virrankin katkaisin epähuomiossa ja virta-avainta piti kääntää sen verran, että sain radion uudelleen päälle ja
saatoin kuunnella kappaleen loppuun.
Ken on paras ystäväin?
Mä kenen seuraan jälleen jäin?
Kai arvaat!
Mä kenen kanssa onnen sain?
Kai arvaat!
Kai arvaat kenelle mä ostan sormuksen?
Sinut kohtasin ja onnen sain.
Rakkaat sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa.
Karitsan hääateria odottaa teitä kaikkia!
Ottakaa kutsu vastaan!
Kiitos, Kunnia ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus.
Nyt ja aina, iankaikkisesti. Aamen.
Hetki sitten terveyskeskuksessa minua hoitanut ja tutkinut lääkärikandi
soitti minulle ja tiedusteli vointiani! Tämä oli erikoista, sillä koskaan
aiemmin minua hoitanut lääkäri ei ole soittanut ilman, että siitä on sovittu ennakkoon!
Kerroin, että vointini on hyvä ja mainitsin, että lisätietoja saa täältä blogista.
Maailmassa on vielä ihmisiä, jotka oikeasti välittävät toisista!
Herra, Sinä pidät huolen lapsistasi etkä jätä heitä yksin.
Kiitos, Kunnia ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen.
16.3.
Eilen illalla keskustelimme vaimoni kanssa keittiössä. Hän on kovin huolissaan
tilanteestani. Hän pelkää minun joutuvan mielisairaalaan tai menettävänsä minut kokonaan.
Vaimoni pelko ei ole aiheeton.
Vaimoni on huolehtinut minusta ja lapsistamme uskollisesti ja voimiaan
säästämättä. Hänen on työuransa on ollut keittiössä ja lasten hoidossa. Kun itse olen työhuoneessani
kaukoputkikieni, fillarinosieni, linnunpönttöjeni, kirjojeni ja papereideni keskellä, niin
vaimoni on keittiössä valmistamassa seuraavaa ateriaa minulle. Kun hän on saanut pöydän
katettua, hän tulee huikkaamaan työhuoneeni ovelta: "Rakkaani, ehtisitkö tulla syömään välillä!"
Minkä ihanan vaimon Jumala onkaan minulle antanut!
(Syksyllä on 36. hääpäivämme.)
Tulin uskoon vuonna 2006 voimakkaan uskonnollisen
kokemuksen jälkeen. Jumalan kosketus suisti minut maahan pyöräni päältä, kun
olin matkalla töihin. Hän myös ilmestyi minulle Jeesuksen hahmossa korkealla taivaalla.
Samalla minulle selvisi, että 1) olen syntinen, 2) Jumala
rakastaa minua ja 3) Jumala antaa kaikki syntini anteeksi. Myös ne, joita itse en
näe. Nämä kaikki asiat tulivat selviksi, kun makasin maassa Jumalan armonvirran
ympäröimänä. Olisin voinut jäädä siihen paikkaan Jumalan armonvirran keskelle.
Kokemus vaikutti minuun voimakkaasti. Menetin yöuneni ja olin aivan "pilvissä."
Lopulta vaimoni vei minut taksilla Auroran sairaalaan ja olin viikon suljetulla
osastolla. Sain psykoosi-diagnoosin, mutta lääkäri ei ottanut kantaa kokemukseeni.
Onnistuin puhumaan itselleni poikkeusluvan ulkoiluun sairaala-alueen ulkopuolella.
Lääkäri kehui väittelytaitoani. Hullu mutta looginen?
Tällä kertaa Jumalan kohtaaminen oli erilainen. Jouduin ankaraan puristukseen, jonka
kestäminen oli äärimmäinen koettelemus. Tuli poltti rinnassa. (Lääkäri pyysi näyttämään kohtaa ja kysyi
nouseeko vatsahapot. Vastasin, että ei nouse. Sain kuitenkin vatsalääkettä, maitohappobakteereita.
Syön niitä päivittäin muutenkin Gefilustuoteissa ja hapankaalissa.)
Yhtä kaikki, olen nukkunut huonosti tapahtuneen vuoksi. Vaikka minulla onkin parempi olo,
niin vaimoa silti huolettaa, koska hän tietää, että tämä kirjoitustyö vie energiaani.
Kun vertaan näitä kahta tapahtumaa, niin huomaan, että niissä on yhtäläisyyksiä. Vuonna
2006 olin tullut vakuuttuneeksi Jumalan olemassaolosta vain loogisen ajattelun avulla,
kun Jumala ilmoitti itsestään hyvin voimallisella tavalla. Tällä kertaa olin tullut
vakuuttuneeksi siitä, että aurinkokunta (ja maailmankaikkeus) on geosentrinen ja olin
aloittanut tästä kertovan kirjoituksen laatimisen, kun Jumalan väliintulo keskeytti
tämän työn, muutti sen luonnetta ja johti kohdallani hengelliseen kasvuun. Koen nyt
ymmärtäväni paremmin elämää Jumalan lapsena, Hänen kaitsevan katseensa alla.
Vaimoni tietää, että tämä projekti liittyy geosentrisen mallin puolustamiseen.
Hän ihmettelee, miksi juuri minun mieheni puolustaa sitä!? "Eivätkö tähtitieteilijät ole
katsoneet kaukoputkiinsa ja nähneet, että taivas pyörii?" Yritän valaista asiaa vaimolleni.
Kerroin tieteellisen tutkimustyön tärkeimmistä palasista, havainnoista ja teorioista.
Kerroin, että on tärkeää tehdä havainnot tarkasti ja huolella ja
tuntea teoriat kunnolla. Täytyy tietää niiden vahvuudet ja heikkoudet eli se, mihin
teorian selitysvoima yltää. Jos teorioita ei tunneta kunnolla, niiden vertaileminen
on mahdotonta tai se ei anna oikeaa kuvaa todellisesta tilanteesta.
Kerroin myös koko maailman kattavasta yliopistojärjestelmästä - koulutusohjelmasta, jonka
tehtävä on ohjata opiskelijat lauma-ajatteluun eli uskomaan yhteen doktriiniin.
Järjestelmä ei rohkaise opiskelijaa itsenäiseen rajoja rikkovaan ajatteluun.
Jos tällaista kuitenkin esiintyy, tehdään nopeasti selväksi, että se ei käy.
Tie tiedemaailmassa nousee pystyy. Tästä on lukuisia esimerkkejä.
Tätä lauma-ajatteluohjausta voisi verrata diktatuureissa käytettyyn aivopesuun,
jossa kansakunnan johtaja nostetaan jopa Jumalan arvoiseen asemaan.
Kansakunnalle opetetaan totuutta päiväkodista lähtien. Synnytyssairaalassakin on
johtajan kuva seinällä.
Tieteessä vallitsevasta paradigmasta tehdään jumaluus ja johtavista tieteentekijöistä
tulee uskonnoksi muuttuneen ajattelun ylipappeja, jotka saarnaavat
norsunluutorneistaan. Erityisen hyvin tämä ilmenee tieteen populaarikirjallisuudessa.
Kansa kuuntelee julistusta nöyränä ja täysin kritiikittömästi.
Uskoontulo herätti minussa voimakkaan tiedon tarpeen. Luin kaikki suomenkieliset
evoluutiota käsittelevät kirjat ja paljon muutakin. Vähän myöhemmin aloitin tämän
blogin kirjoittamisen. Aluksi käsittelin pääasiassa biologiaa ja evoluutiota.
Sitten kiinnostukseni kohteeksi nousi termodynamiikka, joka on eräs alkuperäkeskustelun
aiheista. Lopulta geosentrinen malli vei kaiken huomioni ja panostin siihen ihan täysillä.
Blogiin kirjoittelin jotakin sopivaa, mutta todellinen työ tapahtui taustalla piilossa
julkisuudelta. Joissakin tuoreimmissa teksteissä on vihjeitä tähän suuntaan.
Kärsimyksen merkityksestä
Kun tämän kirjoitusprojektin aikana tullut ankara ahdistus viimein helpotti, minua
ihmetyttivät omat tuntemukseni. Tunsin kummallista - jopa masokistista - kaipuuta
tuota kärsimystä kohtaan! Mikä minua oikein vaivaa?
Tutkiskelin sydäntäni ja sitten ymmärsin. Jumala lähettää ihmiselle kärsimyksen vetääkseen
tätä puoleensa! Se on kuin someviesti Jumalalta:"Lapseni, minä kovasti rakastan sinua.
Tule minun syliini! Minä haluan pelastaa sinut!"
Uskoontuloni jälkeen olen kokenut useita ahdistusjaksoja, mutta en ole ymmärtänyt niiden
merkitystä, ennenkuin nyt.
Asiaa voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta ja kysyä mitä keinoja Jumalalla on
herättääkseen lapsessaan kaipuun Isää kohtaan? Syntyykö tämä kaipuu antamalla lapselle
paljon lahjoja - rikkautta, kunniaa, mainetta ja menestystä - kaikilla tämän maailman
mittareilla mitattuna? Ei synny! Lapsi kaipaa isäänsä silloin, kun hänellä on hätä.
Mitä suurempi hätä lapsella on, sitä suurempi on lapsen kaipuu Isän syliin!
Jumala voi lähettää lapselleen mitä ankarimman kärsimyksen, jotta saisi tämän
syliinsä. Niin suuri on Jumalan rakkaus. Hän tekee kaikkensa, jotta
saisi sinut syliinsä. Hän todella haluaa pelastaa sinut!
Ensimmäisessä kohtaamisessa Jumala ilmestyi minulle Voimassaan, Armossaan ja Rakkaudessaan.
Tässä viimeisessä kohtaamisessa Jumala opetti minulle, että Hän halua pitää lapsensa sylissään
ja pelastaa tämän. Ja Hän halusi myös tehdä oleellisia lisäyksiä tähän tekstiin.
Herra, väkevä on Sinun Rakkautesi Voima.
Kiitos, Kunnia ja Ylistys olkoon Sinulle Kristus. Aamen
17.3.
Kirjoitin aikaisemmin ratkaisseeni geosentriseen oletukseen liittyvät ongelmat
yksin, vain oman ajattelukykyni avulla. Tässä kohtaa ajatteluni jäi keskeneräiseksi.
"Kuka peittää minun aivoitukseni taitamattomasti?" Minä se olen. Minä puhuin taitamattomasti asioista, joiden käsittäminen menee ymmärrykseni yli.
Job 42:3
Herra antaa viisautta, hänen suustaan lähtee tieto ja ymmärrys.
Snl. 2:6
18.3.
Meillä on ollut kaksi lintujen talviruokintaa. Toinen on pihalla ja toinen metsässä eri kunnan alueella.
Metsäruokinnalla olemme bonganneet mm. hömötiaisen ja töyhtötiaisen.
Tänään jaksoin pitkän tauon jälkeen viedä metsäruokinnalle täydennystä, mikä olikin tarpeen,
sillä eineet oli syöty loppuun. Kun kävelin hitaasti lumikengissäni kirkkaassa auringonvalossa
kylpevän lumisen ja kimmeltävän metsän läpi, niin minut valtasi harras tunne.
Kristityn elämä on rauhallista vaeltamista kohti Kristusta ja Hänen kirkkauttaan.
Näkisit ensin ihmishahmon valkeuden keskellä. Kun tulisit lähemmäksi, niin tunnistaisit
tutut kasvot. Sehän on Jeesus, joka hymyillen ja avosylin on vastaanottamassa sinua!
"Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut. Sinä olet minun."
Jes. 43: 1
jatkuu, jos Luoja suo!
-------------------------------------------------------------------
Kun luulin katsoneeni jotakin tarkkaan,
niin huomaankin silmieni olleen kiinni.
Olen ollut kuin juuri sokeutunut ihminen,
joka hapuillen yrittää hahmottaa
häntä ympäröivää maailmaa.