maanantai 14. helmikuuta 2011

Arkiston pökäleitä, osa 1


Professori Esko Valtaojan kirja, Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen, on ollut tämän kirjoitelman inspiraation lähteenä. Kirjan lukemista suositellaan esitietoina.



Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen-kirjan evoluutio

Eräässä pienessä maailmassa asusteli kolme serkusta, joiden nimet olivat Kosminen Evoluutio, Kemiallinen Evoluutio ja Biologinen Evoluutio. Serkukset kuuluivat kuuluisaan Kehitysopin sukuun. Kosminen Evoluutio oli serkuksista vanhin. Serkukset olivat hyvin luovia persoonallisuuksia, mutta vaatimattomina he eivät pitäneet suurta meteliä kyvyistään. Kosmisella Evoluutiolla oli yksi haave: se halusi luoda Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen-nimisen kirjan.

Kosminen Evoluutio kertoi haaveestaan serkulleen Biologiselle Evoluutiolle. - Osaan luoda alkuaineet, tähdet, planeetat, komeetat ja kokonaiset tähtijärjestelmät eli galaksit,mutta en osaa luoda Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen-kirjaa. Darwin-setäni kertoi, että kirjan tekemiseen tarvittaisiin älykäs suunnittelija, mutta mehän tiedämme, ettei älykästä suunnittelijaa ole olemassa!

Serkku oli hiukan kyllästynyt Kosmisen Evoluution marinaan ja tokaisi tälle: ”Hanki itsellesi elämä, niin katsotaan sitten mitä voin tehdä asian hyväksi!”.
Kosminen Evoluutio hämmentyi. – Elämä, mikä se on ja mistä minä nyt semmoisen saan?
- Noh, elämä on informaatioon perustuva erittäin suurella tarkkuudella hienosäädetty monimutkainen itseään kopioiva ja ympäristöstään energiaa ottava prosessi - wau, enks mä ookkiin aika pätevä - mutta älä kysy minulta mitä informaatio on tai mistä se on peräisin, sillä Darwin-setäkään ei tiennyt sitä! Kosminen Evoluutio päätti kysyä toiselta serkultaan Kemialliselta Evoluutiolta tiesikö tämä mistä elämän saisi?! Pitkän etsimisen jälkeen Kosminen Evoluutio löysi serkkunsa. Serkku kertoi olleensa ”poissa maisemista” jonkun aikaa. Kun Kosminen Evoluutio kysyi mitä tämä tarkoitti, serkku kertoi saaneensa yhdyskuntapalvelua pahoinpitelystä.

- Mottasin yhtä tyhjäntoimittajaa, joka alkoi uhoomaan, että ei noin saa tehdä, kun minä vain yritin järjestellä paria mielenkiintoista molekyyliä…”.

- Se tyyppi notkuu yleensä vain yliopistojen termodynamiikan oppikirjoissa ja joissakin harvoissa kirjoituksissa, mutta muuten se on ihan merkityksetön luuseri, joka vain luulee olevansa jotain. Sillä on lisäksi ihan outo nimikin: Termodynamiikan Toinen Pääsääntö.

- No, se tyyppi on kuulemma edelleen teholla, eikä ole häiritsemässä bisneksiä, joten eiköhän nyt yksi elämä serkkupojalle järjesty!

Kemiallinen Evoluutio alkoi järjestellä molekyylejä, eikä aikaakaan, kun hän sai elämän aikaiseksi. Hän kiikutti elämän tuota pikaa serkulleen, joka tuli hyvin iloiseksi.

– Jokohan minä nyt saisin sen kirjan, serkku aprikoi. Kosminen Evoluutio vei elämän Biologiselle Evoluutiolle, joka sanoi: ”Tuo minulle vielä niin suuri seula, jonka läpi mahtuu partainen äijä”. Biologinen Evoluutio oli nimittäin saanut suuren idean: se oli keksinyt pääjaksot. Sen varsinainen neronleimaus oli kuitenkin se, että se tiesi yhden pääjaksoista johtavan lopulta Valtaojaan eli älykkääseen suunnittelijaan. Kosminen Evoluutio toi vielä seulan serkulleen ja niin Biologinen Evoluutio aloitti seulomisen. Se seuloi ja seuloi ja se seuloi seulomasta päästyään. Ja vihdoin lukemattomien seulontojen jälkeen seulasta putkahti esiin partainen äijä. Biologinen Evoluutio tiesi, että Valtaoja oli ilmaantunut maailmankaikkeuteen ja että serkkupojan haave oli lähellä toteutumistaan.

Ja muitta mutkitta Valtaoja naputteli kirjan Ihmeitä kävelyretkiä kaikkeuteen, sillä Valtaoja on täynnä informaatiota. Itse asiassa hänen jokainen solunsa sisältää moninkertaisen määrän informaatiota verrattuna hänen kirjoittamansa kirjan informaation määrään. Näillä kahdella informaatiolla on kuitenkin yksi hyvin merkittävä ero. Valtaojan sisältämä informaatio kuvaa täydellisen tarkasti sitä pientä osaa maailmankaikkeutta, jota se on tarkoitettu kuvaamaan eli se ei sisällä mitään kuvitteellisia kuvauksia. Kun kirja oli valmis, Kosminen Evoluutio oli ikionnellinen. Olihan sen haave viimein toteutunut. Mutta sitten tapahtui kummia, todellinen ihme. Kirja nimittäin sanoi:

- Jokainen, joka hairahtuu kuvittelemaan, että minä olen jonkun ”älykkään suunnittelijan” tekemä, kannattaisi vähän perehtyä evoluutioon ja luonnonlakeihin.

Ilmeisesti kirja ei ollut nähnyt Valtaojaa, joka oli sillä välin mennyt rannalle tapaamaan serkkujaan eikä kirjakaan tiennyt mitä informaatio tarkoittaa tai mistä se on peräisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti