sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Tieteen päivien 2009 satoa

Helsingin yliopiston järjestämien vuoden 2009 Tieteen päivien teemana oli evoluutio, koska sinä vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta evoluutioteorian isän Charles Darwinin syntymästä ja 150 vuotta Darwinin pääteoksen, Lajien synnyn, julkaisusta.

Keskiviikkona 7.1. yliopistolla pidettiin kaksi luentosarjaa otsikoilla "Mitä jokaisen tulisi tietää evoluutiosta" ja "Evoluutio nykysuomessa". Näin maallikon näkökulmasta tulee ensimmäisenä mieleen, että evoluution juhlavuoden kunniaksi yliopisto marssittaisi estradille huippututkijansa, jotka esittäisivät evoluutiosta sellaisen todistearsenaalin, että vakavasti evoluutioteoriaa epäileväkin putoaisi tuolilta pukamat paukkuen. Näin ei kuitenkaan käynyt, ainakaan allekirjoittaneelle.

Akatemiaprofessori Johanna Mappes kertoi kasvi-ja eläinjalostuksesta ja näytti kuvia kasveista ja rotukoirista. Hän kertoi myös, että koloradokuoriaisesta on usealle torjunta-aineelle immuuni muoto, joka on yleistynyt torjunta-aineiden käytön myötä. Mikäli torjunta-aineita ei käytetä, immuuneja yksilöitä on vain pieni osa koko populaatiosta.

Päätoimittaja Katja Bargum kertoi mm. toiselle mantereelle siirretyistä sammakoista, joiden koko levinneisyysalueensa reunoilla on selvästi kasvanut ja käärmeestä, jonka suun on havaittu pienentyneen näiden tulokassammakoiden esiintymisalueella. Hän kertoi myös Havaijille viedystä sirkasta, joka on lakannut sirittämästä, koska kotoperäinen sirkan tappava loinen paikallistaa sirkan sirityksen perusteella. Hiljaiset sirkat ovat mutaation seurauksena menettäneet siivestään äänen muodostamiseen tarvittavan rakenteen. Hiljaisilla sirkoilla on kuitenkin pieni ongelma: naaraatkaan eivät löydä niitä, koska nekin löytävät rakastajansa äänen perusteella! Bargum kertoi myös että, monet virukset ovat hyvin muuntautumiskykyisiä eli niillä voi olla useita erilaisia muotoja.

Lehtori Timo Vuorisalo kertoi mm. että Suomessa on kaksi erilaista muotoa kivisimpusta, joista toinen on levinnyt Suomeen idästäpäin ja toinen Länsi-Euroopasta sekä siitä, että talitiaispopulaation geneettisen perimän monimuotoisuuden on havaittu kasvaneen saastuneessa ympäristössä, kun taas erään toisen lintulajin monimuotoisuus on kaventunut samassa ympäristössä.

Akatemiaprofessori Ilkka Hanski kertoi, että täpläverkkoperhosella on kaksi geneettisesti toisistaan eroavaa muotoa. Toisella näistä muodoista on parempi lentokyky ja ne kykenevät paremmin levittäytymään sirpaleisessa elinympäristössä. Tämän vuoksi niiden osuus on uusissa populaatioissa suurempi. Huonommin lentävä muoto on vallitsevana vanhoissa ja enemmän paikallaan pysyvissä populaatioissa.

Hupaisin tapaus oli professori Kauri Mikkolan teollisuusmelanismiesimerkki. Mikkolan varsin äänekkään evoluutiojulistuksen oleellisin sanoma oli se, että Englannissa on vaalean koivumittaripopulaation havaittu ensin tummuneen ja sitten on tumman koivumittaripopulaation havaittu vaalenneen eli koivumittaripopulaatio on palannut lähtöpisteeseensä. Tässä tapauksessa evoluutio on kulkenut jopa kokonaisen täyden ympyrän. Mikkola oli myös hyvin närkästynyt, kun hänen hienoa evoluution todistettaan ei mainita kahdessa uudessa suomalaisessa evoluutiota käsittelevässä kirjassa. Vaivautuneen oloinen Katja Bargum, joka on toinen Kutistuva turska ja muita evoluution ihmeitä-kirjan kirjoittajista selitti, että teollisuusmelanismi on niin vanha ja yleisesti tunnettu asia, ettei sitä enää tarvitse mainita. Bargumin argumenttia soveltamalla fysiikan kirjoista pitäisi jättää pois mm. Newtonin mekaniikan lait, painovoimalaki, Maxwellin sähkömagnetismi, Clausiuksen entropia ja lisäksi Einsteinin suhteellisuusteoria!

Tähän voisi vielä lisätä, että YLE Teema lähetti 8.1. ohjelman Tieteen päiviltä. Ohjelmassa dosentti Jussi Viitala kertoi hauskan esimerkin kehää kiertävästä evoluutiosta, jonka aiheutti Aavikkoliskoilla havaittu vaihtelu reviirikäyttäytymisessä. Liskot eivät mihinkään kehittyneet, ainoastaan liskopopulaatiossa enemmistövalta vaihtoi jatkuvasti omistajaa.

Evoluutioteorian keskeisin väite on se, että kaikki eliölajit ja niiden sisältämä geneettinen monimuotoisuus on saanut alkunsa yhdestä solusta, alkukopioitujasta. Torstaina 8.1. professori Dennis Bamford kertoi, että tätä alkukopioitujaa kutsutaan nimellä LUCA (Last Universal Common Ancestor). Evoluutioteorian mukaan LUCAsta lähtenyt kehitys on mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla tuottanut nyt havaittavan suunnattoman geneettisen informaation kirjon.

Kaikki kunnia evoluution todisteita esittäneille tutkijoille. He ovat tehneet mahdottoman hienoja ja yksityiskohtaisia havaintoja eliömaailmasta. Mutta minä en voi yhtyä heidän tulkintaansa siitä, että nämä havainnot todistavat eliöiden kehittyneen yhdestä solusta tai että eliömaailmaa rikastuttavaa kehitystä edelleen tapahtuisi. Havainnoissa näyttää ennemminkin olevan esimerkkejä rappeutumisesta tai vain paikallaan pyörivästä evoluutiosta, joka palaa alkutilaansa.

Tulkintani esitetyistä todisteista onkin hyvin toisenlainen. Mielestäni elämän monimuotoisuuden tärkein funktio on elämän säilyttäminen. Elämän säilymisen kannalta tärkeintä on ekosysteemin pysyminen tasapainossa. Ekosysteemi muodostuu useista lajeista, jotka elävät vuorovaikutussuhteessa toistensa kanssa. Ekosysteemien tasapainossa pitäminen perustuu nerokkaaseen järjestelmään, jossa keskeisenä tekijänä on lajin sisäinen monimuotoisuus. Mitä suurempi lajin monimuotoisuus on, sen paremmin se selviytyy muuttuvissa olosuhteissa ja mikä tärkeintä, kykenee säilymään osana ekosysteemiä. Kauri Mikkolan perhosesimerkki havainnollistaa tämän asian varsin selkeästi. Vaikka tummien ja vaaleiden koivumittareiden osuus populaation kokonaismäärästä on vaihdellut ajan kuluessa ja ympäristön muuttuessa, koivumittaripopulaatio on säilynyt geneettisen monimuotoisuutensa ansiosta elinvoimaisena ja luonnon tasapainoa ylläpitävänä ekosysteemin osana.