lauantai 28. huhtikuuta 2012

Kehitysopin alkeiskurssi


Tieteen rakkikoirulin kevään opintokurssit alkavat tällä kehitysopin alkeiskurssilla. Kurssitarjonnan jatkon epävarmuus on kuitenkin yhtä varmaa kuin koirien karvanlähtö keväällä ja muuntoinkin pitkin vuotta.

Kehitysoppi on eräs modernin tieteen kulmakivistä. Kehitysopin merkittävin ominaisuus on, että se selittää olemassaolon eli se selittää koko maailman ja (melkein) kaiken siihen kuuluvan olemassaolon. Tähän kehitysopin suunnattomaan selitysvoimaan tunnetaan kuuluvan vain muutamia poikkeuksia: kehitysoppi ei selitä Nokian kännykän eikä monien muiden monimutkaisten tai informaatiota sisältävien objektien olemassaoloa. Ne selittää vain älykäs suunnittelu. Älykäs suunnittelu ei kuitenkaan ole tiedettä, (tämän ovat monet kehitysoppineet todenneet) vaan se kuuluu ns. insinööritieteisiin. On yleisesti tunnettua, että insinöörit eivät ymmärrä tieteestä mitään. He osaavat vain laskea, mallintaa tai suunnitella. Lisäksi jotkut insinöörit osaavat kertoa vitsejä. Vähiten insinöörit tietävät naisista, koska se kuuluu biologiaan ja biologia on tiedettä.

Kehitysoppi voidaan jakaa kolmeen osaan, jotka ovat kosminen evoluutio, kemiallinen evoluutio ja biologinen evoluutio. Evoluutio taas karkeasti ottaen tarkoittaa muutosta. Eli ajan hetkellä t + 1 maailma on erilainen kuin ajan hetkellä t. Yleisesti evoluutiolla kuitenkin ymmärretään muutosta johonkin parempaan, monimutkaisempaan tai kauniimpaan (esim. apina ---> nainen). Kehitysoppineiden mukaan evoluutiolla ei kuitenkaan ole mitään erityistä eikä varsinkaan ennalta määrättyä suuntaan. Mikäli me ihmisinä havaitsemme evoluutiolla jonkin suunnan, se johtuu vain tavastamme hahmottaa maailmaa eli havaitsemamme suunta on vain ns. fenomenologinen ilmiö eikä se siis välttämättä vastaa todellisuutta. Kehitysoppineille evoluutio ei kuitenkaan ole vain fenomenologiaa, vaan riippumaton kuvaus todellisuudesta.

Kosminen evoluutio selittää maailmankaikkeuden synnyn eli se selittää avaruuden, energian, aineen (hiukkaset), tähdet, galaksit ja planeetat eli kaikki maailman aineelliset perusrakenteet. Lisäksi se selittää fysiikan lait ja luonnossa vallitsevat ainehiukkasten välillä vaikuttavat voimat: sähkömagneettinen voima, vahva- ja heikkoydinvoima sekä painovoima. Ainehiukkasten välillä vaikuttavat voimat selitetään "virtuaalisilla voimahiukkasilla" eli kuvitteellisilla hiukkasilla, koska niitä ei voida havaita (Hawking 1988). Niiden kuitenkin tiedetään olevan olemassa, koska niillä on havaittavia (voima)vaikutuksia. On hyvin mielenkiintoista, että kehitysoppineet päättelevät jonkin entiteetin (tässä voimahiukkaset) olemassaolon epäsuorasti eli he ainakin periaatteessa hyväksyvät epäsuoran päättelyn jonkin entiteetin olemassolon toteamiseksi.

Painovoimalla on merkittävä osa kosmisessa evoluutiossa, sillä sen sanotaan vetävän ainetta kasaan, mistä syystä meillä on ihan hyödyllisiäkin ainekasautumia, kuten esimerkiksi Maapallo ja Aurinko. Newton on keksinyt painovoimalain, joka selittää, kuinka painovoima vaikuttaa ainekeskittymiin eli kappaleisiin. Se ei kuitenkaan selitä painovoiman toimintamekanismia. Painovoimaa selitetään gravitoni-nimisillä hiukkasilla, mutta niitä ei ole koskaan havaittu. Kukaan ei ole osannut selittää painovoiman toimintamekanismia, ilman että samalla joudutaan olettamaan muita ilmöitä, joita ei ole olemassa (Feynman 1963).

Kemiallinen evoluutio selittää elämän synnyn eli sen kuinka epäorgaaninen (eloton) aine järjestäytyi itsestään eläväksi. Kehitysoppineet puhuvat mm. itseorganisaatiosta tai autokatalyysistä (Kauffman 2010). Näiden ilmiöiden olemassaoloa ei ole vahvistettu kokeellisesti. Kaikkien kokeellisten havaintojen tulos on ollut, että elämää ei synny itsestään. Havainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että elämä syntyy aina elämästä.

Biologinen evoluutio selittää elämän monimuotoisuuden eli uusien lajien, rakenteiden ja toimintojen synnyn. Tämä selitetään perinnöllisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla. Lääkäreiden ja perinnöllisyystutkijoiden mukaan mutaatiot aiheuttavat sairauksia.

Kehitysopin olennaisin ominaisuus on se, että se väittää olevan olemassa ilmiöitä, joita ei voida havaita. Tyypillisesti havainnon vaikeus johtuu siitä, että kehitysopillisen ilmiön sanotaan olevan niin hidas, ettei sitä voi havaita. Esimerkiksi liskon suomun muuttuminen linnun höyheneksi kestää niin kauan ettei muutosta voi reaaliajassa havaita. Kehitysopin mukaan avaruudessa syntyy koko ajan uusia tähtiä. Kukaan ei kuitenkaan ole koskaan havainnut uuden tähden syntymää. Kehitysopin tukena onkin vain ns. aihetodisteita eli kehitysoppineet etsivät luonnosta havaintoja, jotka heidän mukaansa tukevat kehitysopillisia väitteitä. Tämän jotkut kehitysoppineet jopa myöntävät (kts. esim. Rees 1997).

Kehitysoppiin liittyy myös sellainen mielenkiintoinen piirre, että kehitysoppineilla näyttää olevan suuri tarve vakuuttaa kehitysopin todenperäisyyttä. Useimmiten tämä vakuuttelu liittyy biologiseen evoluutioon. 

Esimerkiksi Michael Ruse on julistanut että evoluutio on FAKTA, FAKTA, FAKTA. Ajatteleeko Ruse, että yleisö on vähän yksinkertaista, jolloin kertaus on opintojen äiti vai voisiko tämä "toistojakso" johtua siitä, että Rusella ei ole parempaakaan keinoa vakuuttaa muita?

Petter Portin on laatinut listan evoluution todisteista (kts. Evoluutio Nyt! Charles Darwinin juhlaa).

Richard Dawkins ja Jerry Coyne ovat omistaneet kokonaisen kirja evoluution todisteille: "Maailman hienoin esitys" ja "Miksi evoluutio on totta?".

Miksi kehitysoppineilla on suuri tarve todistella kehitysopin totuutta? Keitä varten nämä kirjoitukset on laadittu? Miksi tosiasiaa pitää vakuuttaa tosiasiaksi? Eikö yleensä turvauduta vakuutteluun, kun ns. yksinkertainen näyttö ei ole riittävä? Entä mahtaako joku Jumalaan ja luomiseen uskova kääntää takkinsa luettuaan näitä kirjoja vai tyytyykö hän vain pyörittelemään päätään ihmetellen kirjoittajien mielikuvituksen laajuutta? Joka toki sekin selittyy parhaiten Kaikkitietävän luomistyöllä.

Evoluution on sanottu olevan yhtä tosi kuin painovoima. Miksi fyysikot eivät ole joukolla laatimassa listoja painovoiman todisteista? Miksi yhdessäkään fysiikan kirjassa ei vakuutella painovoiman olemassaoloa? Johtuuko se siitä, että fyysikot eivät ole onnistyneet ymppämään yrityksistä huolimatta kehitysoppia fysiikkaan, vai perustuuko fysiikka (pääsääntöisesti) empiriaan, jolloin mielikuvitukseen perustuvaa kehitysoppia ei tarvita?



Lähteet:

Feynman, Richard P. (1963): Six Easy Pieces, The Fundamentals of Physics Explained. Penguin Books, London.

Hawking, Stephen (1988): Ajan lyhyt historia. WSOY.

Rees, Martin (1997): Ennen alkua. URSA.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti