keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Laajakuva tähtien syntyalueesta

NASA/ESA on julkaissut uuden kuvan 30 Doradus-nimellä tunnetusta tähtisumusta, jonka sanotaan olevan kirkkain uusien tähtien syntyalue linnunratamme läheisyydessä. Se sijaitsee Suuressa Magellanin pilvessä ja sen etäisyys on 170.000 valovuotta.


(Credit: NASA, ESA, ESO, D. Lennon and E. Sabbi (ESA/STScI), J. Anderson, S.E. de Mink, R. van der Marel, T. Sohn, and N. Walborn (STScI), L. Bedin (INAF, Padua), C. Evans (STFC), H. Sana (Amsterdam), N. Langer (Bonn), P. Crowther (Sheffield), A. Herrero (IAC, Tenerife), N. Bastian (USM, Munich), and E. Bressert (ESO))

Kuva on julkaistu juhlistamaan Hubble avaruusteleskoopin 22-vuotispäivää. Vaikka avaruustelekooppi on tuottanut hienoja kuvia avaruuden kohteista, sen historiaan liittyy myös vähemmän juhlinnan arvoinen sattumus. Teleskoopin pääpeili oli alunperin hiottu väärin, ja sen tarkistuskin oli tehty huolimattomasti. Ja niinpä avaruuteen pääsi livahtamaan likinäköinen tiirailija. Virhe huomattiin kyllä nopeasti, koska tutkijoiden näkö oli ihan hyvä. Näyttävästi uutisoidulla miehitetyllä avaruussukkulalennolla astronautit kävivät laittamassa Hubblelle silmälasit, jotta se näkisi kunnolla. Ja teleskoopin näkö saatiinkin korjattua kelvolliseksi. Asia, joka jäi mediavyörytyksen taakse oli kuitenkin se, että miehitetyn avaruuslennon hinnalla avaruuteen olisi myös saatu ihan kunnollinen teleskooppi susikappaleen lisäksi. Ja dollareita olisi säästynyt iso kasa vaikkapa tutkimusta varten. Mutta NASAhan ei ole (ainakaan ollut) köyhä ja kipeä, jonka pitää laskea lantteja, ennen ostopäätöstä.

Kuva on suurimpia Hubblen kuvista koottuja mosaiikkikuvia. Kuvaan on yhdistetty myös Euroopan Eteläisen Observatorion 2.2-metrisen MPG/ESO-teleskoopilla otettuja kuvia. Teleskoopilla havaitaan hehkuvaa vetyä ja happea.

Kuvassa näkyvien tähtien kokonaismassa on miljoona kertaa Auringon massa ja kuvan läpimitta on 650 valovuotta. Tähtisumu on niin lähellä, että Hubblella voidaan havaita yksittäisiä tähtiä, joten tähtititeilijöiden uskotaan saavaan tärkeää tietoa tähtien synnystä ja kehityksestä. 30 Doradus on ainoa tähtien syntypaikaksi oletettu alue, josta voidaan saada yksityiskohtaista tietoa. Läheisen Pienen Magellanin pilven uskotaan vaikuttavan syntyvien tähtien määrään ja nopeuteen tähtisumussa.

Kuvan sanotaan paljastavan tähtien synnyn vaiheet: tumman kaasupilven sisällä olevista muutaman tuhannen vuoden ikäisistä sikiö- eli prototähdistä aina jättiläistähtiin, jotka kuolevat jo nuorena supernovaräjähdyksessä. 30 Doradus tähtisumun sanotaan olevan tähtitehdas, joka miljoonien vuosien aikana synnyttää suurella nopeudella uusia tähtiä. Kuvassa näkyvien tähtiryhmien iän arvioidaan olevan 2 - 25 miljoonaa vuotta.

Tähtisumun kirkkaan keskuksen muodostaa n. 500 000 nuoren tähden rykelmä NGC 2070, joka on  2-3 miljoonaa vuotta vanha. Sen tiheään keskukseen (RMC 136) on pakkautunut lähiavaruuden painavimpia tähtiä, joiden massa on yli 100 kertaa niin suuri, kuin Auringon massa. Näiden massiivisten tähtien voimakkaan UV-säteilyn uskotaan aiheuttavan shokkivaikutuksia tiheisiin kaasupilviin ja käynnistävän siten myös uusien tähtisukupolvien synnyn.

Kuvassa todellakin näkyy tähtiä ja tähtien välistä kaasua. Kehitysoppiin uskova voi nähdä siinä myös uusien tähtien syntymän. Kehitysoppiin ei kuitenkaan ole pakko uskoa, jolloin voi tyytyä ihan puhtaasti empiiriseen havaintoon. Siinä on se hyvä puoli, ettei tarvitse käyttää mielikuvitusta kertoessaan mitä näkee. Säästyneen energian voi käyttää vaikkapa biologian tai fysiikan opiskeluun. Satujen kertomisen voi jättää niille, joita ko. taiteenlaji kiinnostaa.

Kertomuksessa hyviksiä ovat massiiviset tähdet, jotka pelkällä läsnäolollaan saavat aikaan uusien tähtisukupolvien syntymän. Tämähän on melkein romanttista. Vähän käy sääliksi näitä jättiläisiä, koska ilmeisesti kukaan ei ollut heitä kätilöimässä.

Koska kertaus on opintojen täti (kuten eräs iranilainen tohtori eräässä etelä-karjalaisessa korkeakoulussa opasti), niin Tieteen rakkikoirulikin muistuttaa, että koskaan ei ole uutta tähteä havaittu syntyvän, vaikka niitä väitetään koko ajan syntyvän "raivoisalla" ("at a furious pace") vauhdilla. Jäämme siis edelleen odottamaan havaintoa uuden tähden synnystä.



Lähteet:

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/04/120417102050.htm

Rees, Martin( (1997): Ennen alkua, URSA.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti