Kirkko ja kaupunki-lehti ei katso koiraa karvoihin (toisin kuin eräs toinen lehti), koska se julkaisi rakkikoirulin kehitysoppikriittisen kirjoituksen "Evoluutio ei selitä monimuotoisuutta".
Lehden toimitus kuitenkin lyhensi tekstiä, joten tieteen rakkikoira julkaisee yksinoikeudella alkuperäisen version:
Evoluution tulkinnasta
Mauno Aholaisen mukaan (K&k 18.4.) evoluution tulkinta on väärin. Tässä asiassa hän on aivan oikeassa. Vallitsevan tieteellisen käsityksen mukaan Darwinin evoluutioteoria selittää maapallolla nykyään havaittavan elämän monimuotoisuuden. Evoluution sanotaan koostuvan perinnöllisestä muuntelusta ja luonnonvalinnasta. Muuntelun ja samalla koko evoluution perustan muodostavat perinnölliset mutaatiot. Evoluutio määritellään usein myös geenien alleelitaajuuksien muutoksiksi. Mutaation seurauksena eliö voi saada uuden erilaisen alleelin ja mikäli näin tapahtuu usealle eliöpopulaation yksilölle, niin silloin populaation alleelitaajuuksissa voidaan havaita muutos. Mitä tutkimustulokset ja havaitut mutaatiot sitten kertovat meille evoluutiosta? Esimerkiksi ihmisellä jokaisella uudella sukupolvella on aina 100-200 uutta mutaatiota, jota heidän vanhemmillaan ei ole. Koska mutaatiot ovat usein terveyden kannalta haitallisia (jopa yhdellä pistemutaatiolla voi olla vakavia terveysvaikutuksia), niin tämän johdosta uudet ihmissukupolvet ovat aina keskimäärin sairaampia kuin vanhempansa (Meisenberg & Simmons 2012). Ihmisellä tunnetaan tuhansia sairauksia aiheuttavia mutaatioita ja uusia löydetään koko ajan.
Koira on toinen nisäkäslaji, jonka mutaatioita tutkitaan ahkerasti. Koirilla tunnetaan ihmisen jälkeen toiseksi eniten perinnöllisiä mutaatioita. Koirarodut ovat syntyneet jalostustyön tuloksena ja oppikirjojen mukaan jalostus on ihmisen ohjaamaa nopeutettua evoluutiota. Mitä tämä ohjattu ja nopeutettu evoluutio on saanut aikaan? Professori Hannes Lohen mukaan jalostustyö on heikentänyt voimakkaasti koirien geneettistä monimuotoisuutta ja vaarantaa lajin elinvoimaisuuden. Koiriin on rikastunut satoja erilaisia geenivirheitä (mutaatioita) ja perinnöllisiä sairauksia (Lohi 2006). Esimerkiksi DLA-DRB1-geenistä on löydetty n. 150 erilaista alleelia, mutta rotukohtaisia alleeleja on vain muutamia (Mäki 2012). Rotukoirien lisääntymiskyvyttömyydestä on tulossa perinnöllistä ja monet koirarodut ovatkin matkalla tiensä päähän.
Entä kuinka tutkijat etsivät mutaatioita? Tämä tapahtuu aina niin, että sairaiden yksilöiden geenejä verrataan terveiden yksilöiden geeneihin. Sairas yksilö on alunperin tunnistettu sairaaksi jokin elimellisen toimintahäiriön vuoksi. Tämän toimintahäiriön syy on lähes aina geneettinen eli mutaatiosta johtuva. Parhaassa tapauksessa voidaan sairauden aiheuttanut mutaatio paikantaa geenissä ja koirien kohdalla tämä käytännössä tarkoittaa, että sairasta koiraa ei enää käytetä suvunjatkamiseen. Mikäli kehitysopillinen käsitys evoluutiosta olisi totta, niin silloin mutaatioita pitäisi voida myös etsiä niin, että "entistä terveemmän" tai "muuten paremman" (Darwinin mukaan eniten jälkeläisiä saavan) koiran perimää verrataan tavallisen terveen koiran perimään!
Evoluution pitäisi selittää elämän monimuotoisuus ja rikkaus. Empiiriset havainnot evoluutiosta osoittavat kuitenkin, että todellisuudessa tapahtuu päinvastoin. Evoluution seurauksena elämän monimuotoisuus on uhattuna yhä lisääntyvien geenivirheiden seurauksena. Monille uskovaisille voi olla yllätys, että heidän uskolleen löytyy evidenssiä muualtakin kuin vain Raamatusta.
Lähteitä:
Meisenberg, Gerhard & Simmons, Williams H. (2012): Principles of Medical Biochemistry, Elsevier Saunders 2012
Lohi, Hannes (2006): Koiran kanssa geenimetsälle, Koiramme 3/2006, 76-79
Mäki, Katariina (2012): MHC-geenialueen ja joidenkin autoimmuunisairauksien yhteys harhaa?, Koiramme 3/2012, 51-53
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti