Jättiläisvirukset pistävät evoluutiopuun uuteen uskoon ?

Uuden jättiläisviruksia koskevan tutkimuksen mukaan virukset olisivat muinoin olleet eläviä organismeja. Tämä uusi tutkimus saattaa muokata evoluutiopuun uuteen uskoon lisäämällä siihen neljännen päähaaran.

(Credit: Photo courtesy Prof. Didier Raoult, Rickettsia Laboratory, La Timone, Marseille, France)

Tutkijat käyttivät verrattain uutta menetelmää menneisyydessä tapahtuneiden kehityskulkujen tutkimukseen. Tällä kertaa he eivät verranneet DNA-sekvenssejä toisiinsa, koska ne ovat epävakaita ja nopeasti muuttuvia, vaan he vertasivat proteiinien kolmiulotteisia avaruusrakenteita toisiinsa." Nämä rakenteet, laskokset, ovat melko pysyviä molekulaarisia fossiileja - kuten ihmisen tai eläinten luufossiilit - ja ne tarjoavat vihjeitä menneisyyden kehityskuluista," kertoo tutkimuksen johtaja professori Gustavo Caetano-Anollés, "aivan kuten paleontologit me tarkastelemme systeemin osia ja sitä kuinka ne muuttuvat ajan mukana. Jotkut proteiinirakenteet esiintyvät vain tietyissä eliöryhmissä, kun toisia rakenteita tavataan kaikissa eliöissä. Me teemme hyvin perustavaa laatua olevan oletuksen: useimmissa eliöryhmissä esiintyvät proteiinirakenteet ovat kaikkein vanhimpia."

"Viimeisen yhteisen esi-isän (Last Universal Common Ancestor [LUCA]) etsinnässä on tutkittu vain soluja ja virukset on jätetty huomiotta. Niinpä me otimme viruksetkin mukaan nähdäksemme mistä ne ovat peräisin," hän sanoo.

Jättiläisvirusten lisäksi tutkijat tarkastelivat yli tuhannen erilaisen eliön proteiinirakenteita ja havaitsivat, että useat vanhimmiksi oletetuista proteiinirakenteistä löytyivät myös viruksista. Tämä havainto tulkitaan niin, että viruksetkin ovat olleet olemassa hyvin varhaisessa vaiheessa elämän historiassa. Tutkijat myös uskovat, että jättiläisvirukset ovat alunperin olleet vielä paljon monimutkaisempia, mutta ne ovat ajan kuluessa menettäneet rakenteitaan (monimutkaisuuttaan) ja ovat sen vuoksi nykyään soluista riippuvaisia parasiitteja.

Professori Caetano-Anollés ei taida tietää, että paleontologit eivät tarkastele ajan mukana muuttuvia systeemin osia, vaan ajassa muuttumattomia osia:

"Useimpien fossiililajien historia sisältää kaksi piirrettä, jotka ovat yhteensopimattomia asteittaisen evoluutionäkemyksen kanssa: 1) pysyvyys. Useimmilla lajeilla ei ole mitään tietynsuuntaista muutosta elinaikanaan maan päällä. Ne ilmaantuvat fossiiliaineistoon näyttäen hyvin samankaltaisilta kuin kadotessaan sieltä. Morfologiset muutokset ovat yleensä hyvin rajoittuneita ja ilman tiettyä suuntaa. 2) Yhtäkkinen ilmaantuminen. Kullakin maantieteellisellä alueella laji ei saa alkuaan asteittain esi-isiensä jatkuvien muutosten seurauksena. Se ilmaantuu yhtäkkiä ja 'täysin muodostuneena'" (Gould; sit. Puolimatka 2010, 378-379)

Se on hieno asia, että evoluutiobiologit ovat havainneet DNA-sekvenssivertailun oleva huono ("epävakaita ja nopeasti muuttuvia") evoluutiota kuvaava todiste. Sitä onkin käytetty jo pitkään kehitysopillisia tarinoita laadittaessa.


Suomalainen asiantuntijakommentti

Tieteen rakkikoira kysyi suomalaisen asiantuntijan professori Dennis Bamfordin kommenttia tähän uuteen tutkimustulokseen:

TR: Kuinka uskottavina pidätte näitä näkemyksiä?

Entä, antaako proteiinien laskostuminen paremman kuvan sukulaisuussuhteista/

kehityskuluista kuin genomivertailut? Uudessa tutkimuksessahan ei käytetty genomivertailua, koska ne ovat "ne ovat epävakaita ja nopeasti muuttuvia".

Mutta luulisi, että molempien pitäisi antaa yhtäläinen tulos, mikäli ne kuvaavat samaa asiaa?! Jos tieteessä on mahdollisuus valita havaintokohde sen mukaan millaisia tuloksia odotetaan tai halutaan, niin ollaanko silloin tekemässä tiedettä vai ajatusrakennelmaa?

Dennis Bamford:

Uudet havainnot erittäin suurista viruksista on kirvoittanut jotkut tutkijat ajattelemaan, että virukset olisivat  muuntuneita soluja.

Itse en puolla tätä ajatusnallia. Kuten sanoit virusten rakenteiden vertailulla voidaan johtaa päätelmään, että virukset ovat kehittyneet yksinkertaisimmista monimutkaisiin päin ja että virusten alkuperä poikkeaa solullisten organismien alkuperästä.

Sekvenssivertailu toimii vain lähisukulaisilla, joilla voidaan löytää sekvenssihomologiaa.

Suomalainen asiantuntija ei siis tue tässä tutkimuksessa tehtyjä tulkintoja. Tämä on hyvin mielenkiintoista. Jos tiede viime kädessä perustuu tulkintoihin, niin mikä siis on se tieteellinen metodi, joka tuottaa meille luotettavaa tietoa? Ja kuinka paljon tähän "tietoon" vaikuttaa tulkitsijan henkilökohtaiset näkemykset ja käsitykset todellisuuden perimmäisestä luonteesta?

Jaa, että elämän puu uusiksi? No, sitähän voi muokata aina tarpeen mukaan, niinkuin mekaniikan lakeja.


Lähteet:

http://www.sciencedaily.com/releases/2012/09/120913123520.htm

Puolimatka, Tapio (2010): Tiedekeskustelun avoimuuskoe, Kustannus Oy Uusi Tie, Helsinki