lauantai 13. huhtikuuta 2013

Monimutkaisuutta monimutkaisuudesta


Uusi tutkimus selittää monimutkaisten biologisten rakenteiden alkuperän vaihtoehtoisella tavalla. Tutkimuksen mukaan monimutkaiset rakenteet syntyvät vielä monimutkaisemmista rakenteista.


Perinteisen kehitysopillisen näkemyksen mukaan monimutkaisuus lisääntyy  asteittain (vasemmalla). Uuden mallin mukaan monimutkaisuus on olemassa (lähes) alusta asti ja se vähenee saavuttaen optimitason (oikealla).

Kehitysopin arvostelijat ovat huomauttaneet, että monimutkaisia rakenteita (silmä, aivot, kännykkä, tietokone jne.) ei voi syntyä itsestään sattumaan perustuvan ohjaamattoman prosessin tuloksena. Tässä yhteydessä käytetään usein termiä palautumaton monimutkisuus (irreducible complexity). Palautumattomasti monimutkainen rakenne on sellainen, josta ei voi poistaa yhtään osaa ilman että rakenne menettää alkuperäisen toimintakykynsä. Esimerkiksi ketjujen poistaminen polkupyörästä tekee siitä ajokelvottoman.

Kehitysopin kannattajien mukaan monimutkaisia rakenteita voi syntyä vähitellen itsestään darwinistisella mekanismilla.

Uudessa tutkimuksessa Daniel W. McShea ja Wim Hordijk esittävät, että monimutkaiset rakenteet syntyvät vielä monimutkaisempien rakenteiden menettäessä monimutkaisuuttaan. Esimerkiksi polkupyörä voisi syntyä moposta, jonka tulppa kastuu. Tulpan kastumisen vuoksi mopo ei enää liiku eteenpäin polttomoottorin avustamana, vaan ajajan olisi poljettava sitä (kyseessä täytyy siis olla esim. vm. 1960 Pappatunturi).

Tutkijat esittävät biologisena esimerkkinä selkärankaisen kallon, jonka on havaittu yksinkertaistuneen evoluution kuluessa: kalan kallo on monimutkaisempi kuin ihmisen kallo. (Tällöin on tosin oletettava kehitysoppi todeksi ja uskottava ihmisen olleen joskus muinaisuudessa kala tai kalan kaltainen eliö).

Tutkijoiden esittämä malli, jonka mukaan evoluutio yksinkertaistaa rakenteita on mielenkiintoinen, sillä se on lähempänä luomismallia kuin perinteiden kehitysopillinen malli. McShea ja Hordijk selittävät monimutkaisuuden nopean kasvun alussa evolutionaarisella nollavoimalailla (zero-force evolutionary law, ZFEL). ZFEL:ssä ei periaatteessa ole mitään uutta. Se on yleistys yleisesti hyväksytyistä evoluutiomekanismeista, joihin kuuluu lisääntyminen ja erilaistuminen. ZFEL:n mukaan monimutkaisuus kasvaa alussa nopeasti, koska monimutkaisuutta rajoittavat tekijät eivät ole vielä kehittyneet. Tällöin siis kaikki on mahdollista. Esimerkiksi Nokian lippulaivaälypuhelin olisi tätä periaatetta soveltamalla saatu aikaiseksi jo 10 vuotta sitten ja nyt sitä vain riisuttaisiin, jotta kaikelle kansalla saataisiin ns. karvalakkimalleja.

Vielä kun käyrän alkuhyppäyksen todellinen syy selviää tutkijoille, niin sitten alkaa tieteenteko olla kohdallaan (= vailla mielikuvitusosaa).


Lähde:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2013-04/nesc-spa041213.php

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti