perjantai 31. toukokuuta 2013

Rintamaidon HAMLET-proteiini tuhoaa MRSA-sairaalabakteereita


Uuden tutkimuksen mukaan rintamaidossa oleva HAMLET-(Human Alpha-lactalbumin Made Lethal to Tumor cells) proteiini tekee MRSA-sairaalabakteereista ja Streptococcus pneumoniae-bakteerista herkkiä antibiooteille.

Kasvatusmaljassa ja eläinkokeissa HAMLET-proteiini lisäsi bakteereiden herkkyyttä monenlaisille antibiooteille, kuten penisilliinille ja erytromysiinille.

"Vaikutus oli niin suuri, että S. pneumoniae ja MRSA-sairaalabakteeri (Metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) tulivat uudestaan herkiksi niille antibiooteille, joille ne olivat olleet resistenttejä," kertoi pääkirjoittaja Laura Marks kollegoineen Buffalon yliopistosta.

"HAMLET auttaa meitä vähentämään tarvittavia antibioottikonsentraatioita, ja palauttaa olemassa olevien antibioottien tehon resistenttejä kantoja vastaan," toteaa professori ja vanhempi kirjoittaja Anders Hakansson.

Bakteereilla näyttää olevan vaikeuksia kehittää resistenssiä HAMLETia vastaan ja niitä kuolee suuria määriä altistuksen jälkeen, vaikka monet bakteerisukupolvet ovat altistuneet.

"HAMLETilla ei myöskään ole synteettisten bakteerilääkkeiden haittavaikutuksia," Marks lisää.

Tämä on mielenkiintoinen havainto. Bakteerien antibioottiresistenssiä käytetään eräänä evoluution (kehitys/polveutumisopin) todisteena. Onkin totta, että antibiooteille resistentit kannat ovat nopeasti levinneet ympäri maapalloa.

Kehitysopin mukaan bakteerit ovat jo miljoonien vuosien ajan altistuneet rintamaidon HAMLET-proteiinille. Miksi ne eivät ole kyenneet tässä ajassa kehittämään resistenssiä sitä vastaan? Eikö evoluutio ole tässä tapauksessa toiminut kunnolla (vaikka samaan aikaan se on tuottanut aineelle tietoisuuden)? Vai voimmeko löytää älykkään syyn siihen, että äidin rintamaidossa on ylivertainen proteiini bakteereita vastaan?


Lähde:

http://www.sci-news.com/medicine/article01071-hamlet-resistance-staphylococcus-aureus-mrsa.html





sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Tutkijat kehittivät biologisen tietokoneen


Israelilaiset (Technion-Israel Institute of Technology) tutkijat ovat valmistaneet biologisen tietokoneen käyttäen rakennuspalikoina DNA:ta ja entsyymejä. Laitetta voidaan käyttää geneettisen informaation käsittelyyn ja se kykenee käyttämään laskemiaan tuloksia uuden laskentakierroksen alkuarvoina. Tutkimusraportti on julkaistu Chemistry&Biology-tiedelehdessä.

Tutkijat ovat erittäin kiinnostuneita biologisista tietokoneista, koska niitä voidaan suoraan soveltaa biologisiin järjestelmiin (toisin kuin elektronisia tietokoneita) ja jopa eläviin organismeihin. Tällöin mitään erillistä rajapintaa ei tarvita, koska koska tietokoneen kaikki osat (rauta, ohjelmisto, I/O) koostuvat biologisista molekyyleistä, jotka vuorovaikuttavat liuoksessa ohjelmoitavien kemiallisten kaskadien kanssa.

Laitetta voidaan käyttää DNA:n muokkaamiseen tai tiettyjen sekvenssien etsimiseen, professori Ehud Keinan kertoo.

"Kaikki biologiset järjestelmät ja jopa elävät organismit ovat biologisia tietokoneita. Jokainen meistä on biologinen tietokone eli laite, joka koostuuu toistensa kanssa loogiseen "keskusteluun" kykenevistä molekyyleistä. Rauta ja ohjelmisto koostuvat monimutkaisista biologisista molekyyleistä, jotka aktivoivat toisiaan suorittamaan ohjelmoituja kemiallisia toimintoja. Syötteenä on [erityinen] molekyyli, joka kokee tarkoin säädeltyjen (ohjelmoitujen) muutosten sarjan ja tämän kemiallisen laskennan tuloksena on toinen hyvin erityinen molekyyli."

Tutkimukseen osallistuivat myös tohtorit Tamar Ratner, Ron Piran ja Natasha Jonoska.

Professori Ehud Keinan ei pelkästään vertaa biologisia rakenteita tietokoneeseen, vaan hän suoraan toteaa niiden olevan tietokoneita, jotka suorittavat etukäteen ohjelmoitua kemiallista laskentaa. Keinan on myös osoittanut että biomolekyyleistä voidaan valmistaa tietokoneita soveltamalla älykästä suunnittelua.

Kehitysoppiin uskovien on siis uskottava siihen, että tietokoneet ja niiden ohjelmistot voivat syntyä ilman suunnittelijaa sattumaan perustuvan prosessin tuloksena. Mistähän tällainen usko on peräisin?


Lähde:

http://www.ats.org/site/News2?page=NewsArticle&id=7848&security=1&news_iv_ctrl=1261

perjantai 24. toukokuuta 2013

Soluhengityksen varjopuoli


Ludwig-Maximilians yliopiston tutkijat ovat havainneet, että soluhengityksen sivutuotteet aiheuttavat satunnaisia DNA-muutoksia, jotka voivat johtaa vakaviin sairauksiin, kuten syöpään.

(2.oph.fi)

Hapen pelkistyminen vedeksi tuottaa solulle energiaa, mutta samalla syntyy hyvin reaktiivisia happiyhdisteitä (happiradikaaleja), jotka voivat tuottaa muutoksia DNA:han. Erityisesti puriiniemäkset adeniini ja guaniini ovat alttiita happiradikaalien vaikutuksille.

"Happiradikaalit aiheuttavat kahdenlaisia DNA-vaurioita muodostaessaan 8-oxo-G ja FaPy-G yhdisteitä," professori Thomas Carell kertoo.

DNA kaksoiskierteessä guaniini (G) pariutuu normaalisti sytosiin (C) kanssa muodostaen G:C-parin. Happiradikaalin vaikutuksesta guaniini voi kuitenkin muuttua FaPy-G:ksi, jolloin syntyy FaPy-G:C-pari.

"Olemme osoittaneet, että ennen solunjakautumista tapahtuvaa replikaatiota (DNA:n kopioitumista /kahdentumista) FaPy-G vuorovaikuttaa adeniinin kanssa, mikä johtaa FaPy-G:A-parien syntyyn. Tämän on hyvin epätavallista, sillä normaali guaniini (G) ei pariudu adeniinin kanssa," Carell huomauttaa.

DNA:n korjausentsyymit kuitenkin tunnistavat FaPy-G:n epänormaaliksi ja poistavat sen. Sen tilalle  asennetaan tymiini (T), joka on adeniinin normaali pari. Lopputuloksena on siis alkuperäisen C:G-parin korvautuminen A:T-parilla. Tämä muutos (mutaatio) voi olla erittäin haitallinen.

Tämän potentiaalisen vaaratekijän mahdollistaa se seikka, että DNA:n korjausjärjestelmän on vaikea erottaa happiradikaalin muokkaamaa guaniinia (FaPy-G) alkuperäisestä guaniinista (G) DNA:n replikaation aikana.

"Tästä johtuva pariutuminen adeniinin kanssa on eräs merkittävin kasvaimia aiheuttava syy," Carell sanoo. "Aina kun me hengitämme [ilmaa sisäämme], niin samalla riskimme sairastua syöpään hiukan kasvaa."

Muistakaamme, että nämä DNA-vauriot eli mutaatiot  muodostavat evoluution perustan. Kehitysoppiin uskovien täytyy todella käyttää mielikuvitusta, että he löytävät sellaisia DNA-vaurioita, jotka tukevat heidän materialistista maailmankuvaansa. Onneksi ihmisen mielikuvitus on lähes rajaton.

Niiden, jotka eivät usko kehitysoppiin, ei ole vaikea löytää todisteita siitä, että DNA:n mutaatiot ovat pikkuhiljaa tuhoamassa DNA:han talletettua geneettistä informaatiota, joka johtaa mm. ihmisen lisääntymiskyvyn heikkenemiseen ja perinnöllisten sairauksien lisääntymiseen.


Lähde:

http://www.en.uni-muenchen.de/news/newsarchiv/2013/f-m-39-13.html

torstai 23. toukokuuta 2013

Uusdarwinismi kuralla


Uuden tutkimuksen mukaan uusdarwinismin (synteettinen evoluutioteoria) kaikki keskeiset oletukset on osoitettu vääriksi.

Jotkut ihmiset epäilevät, että evoluutioteoria ei ole totta eli että evoluutiota ei tapahdu. Evoluutioteoria itsessään näyttää kuitenkin olevan hyvä esimerkki evoluutiosta tai ainakin sen tarpeesta.

Brittitutkija Dennis Noblen mukaan nykyinen synteettinen evoluutioteoria tarvitsee evoluutiota, jotta se saataisiin paremmin vastaamaan havaintoja. Noble korostaa fysiologisten toimintojen ja ympäristön vaikutusta eliön perimän muokkaamisessa.

Noblen mukaan seuraavat synteettisen evoluutioteorian oletukset on osoitettu vääriksi eri tavoin tai eri asteisesti:
  • geneettiset muutokset ovat satunnaisia ja asteittaisia
  • luonnonvalinta lisää kelpoisuutta ja tuottaa uusia lajeja 
  • hankinnaisominaisuudet eivät periydy
Noble kertoo, että synteettisen evoluutioteorian vääriksi osoittautuneista oletuksista pidettiin kiinni dogmaattisesti ja tutkijat, jotka raportoivat poikkeavia tuloksia vaiennettiin tai jätettiin huomiotta. Tiedettä käsittelevissä juhlapuheissa korostetaan tieteen kykyä korjata itseään. Yhtä hyvin voisi korostaa tieteen kykyä pitää dogmaattisesti kiinni totuuksiksi muodostuneista uskomuksista.


Lähde:

http://ep.physoc.org/content/early/2013/05/17/expphysiol.2012.071134.full.pdf+html


perjantai 17. toukokuuta 2013

Kasvit keskustelevat


Tutkijat ovat havainneet, että viestintä naapurikasvien kanssa saa siemenet itämään paremmin. Tämä tapahtuu myös silloin, kun yleiset kommunikaatiotavat (suora kontakti, kemialliset ja valon välityksellä tapahtuvat) on estetty. Tämä viittaa siihen, että kasvit kykenevät kommunikoimaan nanomekaanisen värähtelyn (nanomechanical vibration) avulla.

Tämän havainnon kasvien uudesta kommunikaatiotavasta tekivät Monica Gagliano ja Michael Renton Western Australia yliopistosta.

"Tuloksemme osoittavat, että kasvit kykenevät positiivisesti vaikuttamaan siementen itämiseen jollakin tuntemattomalla tavalla. Huonot naapurit, kuten kumina, sen sijaan heikentää chilin itävyyttä. Uskomme, että vastaus on akustisissa signaaleissa, joita kasvit tuottavat nanomekaanisilla värähtelyillä solun sisällä. Ne mahdollistavat nopean viestinnän kasvien kesken," tohtori Gagliano kertoo.

Luonnosta löytyy uskomattoman hienoa akustista teknologiaa. Kasvit käyttävät viestintään "nanomekaanisia värähtelyjä", joita siemenetkin kykenevät vastaanottamaan. Ja isovahakoisa kuulee jopa 300 kHz taajuista ultraääntä.

Kunhan tutkijat saavat aikanaan selvitettyä näiden huipputekniikkaa edustavien luonnon akustiikan toimintamekanismit, niin evoluutiobiologit voivat sitten ryhtyä sepittämään tarinoita siitä, kuinka tämä huipputekniikka on kehittynyt. Siis mikäli evoluutiobiologeja silloin vielä on olemassa.


Lähde:


keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Evoluutiopuu solmussa


Kaksi hiljattain julkaistua fylogeneettistä tutkimusta päätyivät ristiriitaisiin lopputuloksiin etanan lähimmästä sukulaisesta. Tutkimuksesta riippuen etanan lähin sukulainen on joko simpukka tai sitten se on eräs nilviäislaji.


Kehitysopin mukaan eliölajit ovat kehittyneet toisista aikaisemmin eläneistä eliölajeista eli eliöiden uskotaan polveutuvan toisista lajeista. Eliöiden polveutumista eli fylogeniaa kuvataan fylogeneettisellä evoluutiopuulla. Evoluutiopuun rakentamisessa käytetään hyväksi eliöiden samankaltaisuuksia. Logiikka on hyvin yksinkertainen: samankaltaiset eliöt ovat sukulaisia keskenään eli ne jakavat yhteisen polveutumishistorian.

Tässä evoluutiopuun rakentelussa on kuitenkin eräs vakava ongelma. Se perustuu oletuksiin, että naturalismi on totta ja että kehitysoppi ja eliöiden polveutuminen on totta. Valitettavasti empiirisin havainnoin ei näitä oletuksia voida todistaa oikeaksi. Niihin täytyy siis vain uskoa.

Jostain syystä evoluutiopuun rakentaminen ei ole oikein sujunut, vaan se takkuaa ja havaintoaineiston säilytyksessäkin on vähintäänkin hutiloitu. Erityisesti ongelmia on lisännyt genomisekvenssien suuri määrä.

Se, että tutkijat eivät pääse yksimielisyyteen siitä, kuka on etanan lähin sukulainen, ei siis ole kovin suuri yllätys.

Vanderbilt yliopiston tutkijoiden mukaan genomisekvenssit eivät ole luotettavaa vertailuaineistoa silloin, kun eliöiden lajiutuminen ja uusien lajien syntyminen on tapahtunut nopeasti. Tässä yhteydessä mainitaan Kambrin räjähdys, jolloin hyvin nopeasti ilmaantui suuri määrä erilaisia eliöitä. Tutkijat havaitsivat myös, että mitä kauemmaksi ajassa taaksepäin mennään, sitä epäluotettavammaksi genomiaineisto muuttuu.

Tutkija Antonis Rokas totesi myös, että "radioaktiiviset iänmääritysmenetelmät ovat luotettavia vain tietyllä aikavälillä. Me uskomme, että genomiaineistoa koskee samanlainen rajoitus."

Se on kyllä harmillista, että luonto ei asetu ihmisen luomaan kehitysopilliseen muottiin, vaan toimii niin omapäisesti. Esimerkiksi evoluutiopuiden rakentaminen olisi paljon helpompaa, mikäli lajit eivät ilmaantuisi yllättäen ja yht'äkkiä ja mikäli DNA olisi aina yhtä luotettavaa vertailuaineistoa.

Mutta kannattaisiko tutkijoiden uhrata joskus ajatus myös lähtökohtaoletusten luotettavuudelle?


Lähde:

http://phys.org/news/2013-05-untangling-tree-life.html

tiistai 14. toukokuuta 2013

Vastaanottajaproteiinit ja antibioottiresistenssi


Imperial Collegen (Lontoo) tutkijat ovat tunnistaneet neljä uutta proteiinia, jotka toimivat elintärkeiden viestinviejämolekyylien vastaanottajaproteiineina (reseptori) bakteereissa, kuten MRSA:ssa.

Reseptoreiden uskotaan auttavan bakteereita sopeutumaan uuteen ympäristöön ja tutkijat ovat erittäin kiinnostuneita tietämään kuinka bakteerit reagoivat ympäristön muutoksiin.

MRSA-bakteeri eli metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus tunnetaan ns. sairaalabakteerina, joka on hyvin vastustuskykyinen mikrobilääkkeille.

Hiljattain löydetty uusi molekyyli c-di-AMP näyttää olevan tärkeä viestinviejä useissa bakteereissa. Havainnot viittaavat siihen, että paljon c-di-AMP:ia sisältävät bakteerikannat ovat vastustuskykyisempiä antibiooteille.

"Näyttää siltä, että bakteerit tarvitsevat tätä molekyyliä lisääntymiseen ja kasvuun," sanoo tohtori Angelika Gründling.

Viestinviejämolekyylit sitoutuvat erityisiin vastaanottajaproteiineihin, jotka toimivat kytkiminä solussa. Tohtori Gründling kollegoineen tunnisti 4 c-di-AMP:iin liittyvää reseptoria S. aureus-bakteerissa.

"Lisääntyvä todistusaineisto näyttää osoittavan, että ne S. aureus-kannat, joilla on on korkea c-di-AMP-taso, ovat vastustuskykyisempiä metisilliinin kaltaisille antibiooteille. Tämä viittaa siihen, että c-di-AMP auttaa bakteeria sietämään antibioottia."

Bakteerien antibioottiresistenssiä käytetään yhtenä kehitysopin todisteena. Tämä uusi tutkimus osoittaa, että bakteerien antibioottiresistenssissä riittää vielä tutkittavaa ja että resistenssiä aiheuttavilla tekijöillä ei välttämättä ole mitään tekemistä kehitysopin tai edes mutaatioiden kanssa.


Lähde:

http://www3.imperial.ac.uk/newsandeventspggrp/imperialcollege/newssummary/news_13-5-2013-13-48-14


sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Evoluutio on havaittu ATP-syntaasissa


Tutkijat ovat havainneet mutaatio-valinta-mekanismilla tapahtuvaa evoluutiota alkalifiilisen bakteerin (Bacillus pseudofirmus OF4) ATP-syntaasissa. Tutkimus on julkaistu PNAS-tiedelehdessä.

ATP-syntaasissa tapahtuneiden mutaatioiden on havaittu auttavan Bacillus pseudofirmus OF4-bakteeria selviytymään hyvin alkalisessa elinympäristössä. Muuttunut ATP-syntaasi toimii tehokkaammin.

ATP-syntaasi valmistaa solupolttoainetta eli  ATP:ta (liittämällä epäorgaanisen fosfaatin ADP:hen [ADP+Pi]) ja se on eräs solun hienoimmista rakenteista: protonigradientin voimalla toimiva pyörintämoottori.

Mutta millaisia muutoksia ATP-syntaasissa on havaittu? Mutaatiot aiheuttavat muutoksia ATP-syntaasin c-renkaassa, joka toimii moottoria pyörittävänä roottorina. Pyörimisliike välitetään F1-osaan, jossa ATP:ta valmistetaan.

C-rengas koostuu useista samanlaisista alayksiköistä (subunit), joiden määrä vaihtelee lajikohtaisesti 5 - 17 välillä. Tämän kaltaisilla bakteereilla niitä on yleensä 12, mutta alkalifiilillä niitä on 13.

Yleensä alayksiköissä on glysiini-toistojaksoja (GxGxGxG), mutta Bacillus pseudofirmus OF4-bakteerista tutkijat löysivät glysiinin paikalta alaniinia, jolloin toistojakso on muuttunut muotoon AxAxAxA. Tämän seurauksena c-rengas alayksiköitä on 13 eli yksi enemmän kuin normaalisti ja se tekee c-renkaasta tiukemmin istuvan (eli konemiesten termeillä ilmaistuna toleransseja kavennetaan, mutta ei liikaa, jotta roottori ei kuumene liikaa ja/tai leikkaa kiinni).

Alkalisessa ympäristössä protonit eivät oikein viihdy, joten heikentynyttä protonigradienttia kompensoiva muutos ATP-syntaasissa on varmasti tervetullut eli (luonnon)valinnalle mieleen.

Glysiini ja alaniini ovat yksinkertaisimpia aminohappoja. Glysiinissä on vety (H) sivuryhmänä ja alaniinissa sivuryhmänä on metyyliryhmä (CH3). Kummankin aminohapon kodonit ovat hyvin samankaltaisia. Glysiiniä koodaavat GGU, GGC, GGA ja GGG sekä alaniinia GCU, GCC, GCA ja GCG. On selvää, että pistemutaatio, esimerkiksi GGU -> GCU vaihtaisi aminohapon.

Tutkijoiden mukaan mutaatio on tapahtunut kohdassa, jossa usein tapahtuu mutaatioita (mutational hotspot). Mutaatioiden on kuitenkin pysyttävä toiminnallisuuden rajoissa, sillä lisämutaatiot tekevät c-renkaasta epävakaan (destabilize).

Mutaatio on hyödyllinen  vain mikäli ympäristön pH on yli 10, koska neutraalissa ympäristössä elävillä bakteereilla glysiinitoistojaksot ovat säilyneet.

Tässä tapauksessa pieni muutos proteiinissa on saanut aikaan pienen muutoksen toiminnallisessa rakenteessa (ATP-syntaasi), joka on hyödyllinen tietyssä elinympäristössä. Muutos ei kuitenkaan antanut bakteerille uutta toimintoa, vaan hienosääti olemassaolevaa toimintoa. Eikä suuri muutos olisi edes mahdollinen, sillä c-renkaan kunnollinen toiminta on elintärkeää bakteerille.

Havaittu muutos ei myöskään osoita, että mutaatio-valinta-mekanismi voisi selittää c-renkaan, ATP-syntaasin, mitokondrion tai solun olemassaolon.


Lähde:

http://www.evolutionnews.org/2013/05/evolution_found071671.html


Kaikki eivät usko kehitysoppiin


Oheisen mielipidekirjoituksen lähetin Helsingin Sanomiin, mutta Helsingin Sanomat ei julkaissut sitä.

(skepticalraptor.com)

Kaikki eivät usko kehitysoppiin

Anneli Hoikkala vastasi Leevi Kivelän kysymykseen ensimmäisen ihmisen synnystä (HS Tiede 3.5.). Hoikkalan mukaan ihmisillä ja apinoilla on yhteisiä esi-isiä, joissa tapahtuneet periytyvät muutokset johtivat ihmisen syntyyn.

Kivelälle olisi voinut myös kertoa, että kaikki ihmiset eivät kuitenkaan usko ihmisen polveutuneen muista kädellisistä, vaan he uskovat ihmisen syntyneen Jumalan erityisen luomistyön tuloksena.

Tätä toisenlaista näkemystä nämä ihmiset perustelevat mm. sillä, että Hoikkalan esittämä kehitysopillinen selitys ihmisen synnystä ei perustu tosiasiallisiin havaintoihin, vaan ihmisen omiin tulkintoihin. Esimerkiksi Hoikkalan mainitsemia aikoinaan tapahtuneita periytyviä muutoksia ei kukaan ole havainnut, vaan niiden vain uskotaan tapahtuneen. Ihmisessä kuitenkin tapahtuu koko ajan periytyviä muutoksia, jotka todella havaitaan. Mutta nämä muutokset aiheuttavat ihmisessä sairauksia, eikä siksi ole järkevää uskoa niiden voineen synnyttää ensimmäistä ihmistä.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kuun ja Maan veden lähde on sama


Brown yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan Kuun ja Maan vedellä on sama lähde. Tämä tarkoittaa sitä, että Kuun vesi ei ole tullut komeetoista, vaan vesi on ollut läsnä hyvin varhaisessa vaiheessa Kuun muodostuessa.

Kuu.

Tämä uusi tutkimus tukee aikaisempaa Michiganin yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa mitattiin kuukivien vesipitoisuus. Silloinkin tutkijat päättelivät, että Kuun vesi on ollut läsnä hyvin varhaisessa vaiheessa Kuun muodostuessa.

Mutta tutkijoiden tulkinnat ovat hyvin erilaisia. Michiganin yliopiston tutkijat totesivat, että kuuvien vesipitoisuus on paljon korkeampi kuin ns. törmäysteorian antama ennuste. Tämän vuoksi Kuu ei ole voinut syntyä jonkin massiivisen kappaleen törmätessä varhaiseen Maahan.

Sensijaan Brown yliopiston apulaisprofessori sanoo, että "yksinkertaisin selitys havainnollemme on se, että vettä oli Kuussa jo törmäyksen hetkellä. Osa vedestä selvisi törmäyksestä ja sen me nyt havaitsemme."

"Kaikki vesi ei haihtunutkaan törmäyksessä, mutta me emme tiedä miten se on mahdollista."

Brown yliopiston tutkijoiden tulkinta on omituinen. Havainnot eivät tue törmäysteoriaa, koska kuukivissä on liikaa vettä, mutta siitä huolimatta törmäysteoriasta pidetään kiinni. Siitä on siis tullut eräänlainen uskonto. Törmäysteorian oletetaan olevan tosi. Ei haittaa, vaikka havainnot eivät tue sitä. Meidän on vain keksittävä uusia selityksiä, joilla uskonnoksi muodostunut teoria saadaan sovitettua niskuroiviin havaintoihin. Ja tämä on tiedettä, jonka eräänä tehtävänä on havaintojen selittäminen. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että joillekin tiedemiehille on tärkeämpää yrittää sovittaa havainnot uskonnoksi muodostuneisiin teorioihin.


Päivitys 3.4.2014

Englannin Avoimessa yliopistossa  (The Open University) tehty tutkimus vahvistaa näkemystä Maan ja Kuun veden yhteisestä alkuperästä.

"Vetyisotooppien merkittävä vastaavuus Maan ja Kuun näytteissä viittaa vahvasti siihen, että Maan ja Kuun vedellä on yhteinen alkuperä," tutkijaopiskelija Jessica Barnes kertoo.


Lähteet:

http://news.brown.edu/pressreleases/2013/05/moonwater

http://www.europlanet-eu.org/epsc2013/media-press/76-epsc2013/media-press/614-water-hidden-in-the-moon-may-have-proto-earth-origin

torstai 9. toukokuuta 2013

Perhonen kuulee korkeita taajuuksia


Strathclyde yliopiston tutkijat ovat havainneet, että isovahakoisa kykenee kuulemaan jopa 300 kHz taajuuksia. Se on myös eläinmaailman ennätys. Perhosessa on siis sisäänrakennettu ultraäänivastaanotin.

Isovahakoisa (Galleria mellonella).


Tohtori James Windmill kertoo, että "ei ole täysin selvää kuinka perhoset ovat kehittäneet kyvyn vastaanottaa niin korkeita taajuuksia."

Tutkijat uskovat perhosen ennennäkemättömän ultraäänivastaanottimen rakenteen ja toimintaperiaatteen selvittämisen auttavan insinöörejä kehittämään miniatyyrisiä akustisia laitteita ja teknologisia innovaatioita.

Insinöörin kannattaa ottaa oppia sattumalta syntyneistä rakenteista, mikäli ne (vain) näyttävät olevan erittäin hyvin suunniteltuja.

<



Lähde:

http://www.strath.ac.uk/press/newsreleases/headline_715726_en.html

Mittarimatorobotti osaa (melkein) koota itsensä


Harvardin ja MIT:n tutkijat ovat kehittäneet robotin, joka osaa koota itsensä, ainakin melkein.

Tutkijat käyttivät robotin valmistamiseen muistipolymeeriä, joka itsestään laskostuu haluttuun (suunniteltuun) muotoon. Robotti on alussa levy (vain kaksiulotteinen rakenne) ja se laskostuu melkein ilman ihmisen (suunnittelijan) apua kolmiulotteiseksi käveleväksi mittarimatorobotiksi. Ihmistä tarvitaan vain energialähteen (patteri) ja moottorin kiinnittämiseen.

Seuraavan sukupolven robotteihin on tarkoitus liittää patteri ja moottori, jolloin robotti kykenisi täysin omavaraisesti (self-replicating) laskostumaan valmiiksi.

Projektin lopullinen tavoite on robotti, joka osaisi liittää myös patterin ja moottorin itseensä.

Luonnossa on myös laskostuvia robotteja - proteiineja - jotka laskostuneena ovat halutussa muodossa tai kehitysoppiin uskovien mukaan muodossa, joka ei ole haluttu (siis suunniteltu), mutta joka täyttää erityisen ja usein tärkeän tehtävän elävässä solussa.

Tutkijat kutsuvat tässä omavaraisesti laskostuvaa robottia englanninkielen sanalla "self-replicating." Tämä viittaa replikaatioon eli solussa tapahtuvaan ilmiöön, jossa eliön rakennusohjeen sisältävä geneettinen informaatio kopioidaan. Robotin tapauksessa replikaatiosta ollaan vielä tähtitieteellisen kaukana, sillä robotin rakennusohje on vielä sen suunnittelijoiden aivoissa tai tietokoneissa eikä robotissa itsessään, toisin kuin elävissä soluissa.

Aitoon replikaatioon ja lisääntymiseen kykenevä robotti olisikin sellainen suunnittelun (engineering) taidonnäyte, että karvakuonokin voisi hiljentyä sen äärellä.


Lähde:

http://inhabitat.com/mit-and-harvards-3d-printed-inchworm-robot-can-assemble-itself/


lauantai 4. toukokuuta 2013

Robottihyönteisen neitsytlento


Harvardin yliopiston tutkijat ovat valmistaneet robottihyönteisen, joka osaa lentää. Asiasta kertova tutkimusraportti on julkaistu Science-tiedelehdessä.


Puolikkaan paperiliittimen kokoinen lentävä robottihyönteinen painaa vähemmän kuin gramman kymmenesosa ja tutkijat käyttivät sen kehittelyyn yli 10 vuotta älykästä suunnittelua. Heidän inspiraation lähteenä oli luonnossa tavattavat elävät lentävät hyönteiset. Niiden uskotaan syntyneen itsekseen ilman älykästä suunnittelua.

Robottihyönteinen neitsytlennon jälkeen tutkimuksen toinen pääkirjoittaja Pakpong Chirarattananon kertoi olleensa niin tohkeissaan, ettei saanut nukuttua. Luomistyö voi olla raskasta. Raamatun mukaan Jumalakin lepäsi luomistyönsä jälkeen.

Lentävä robottihyönteinen edustaa "mikroteknologian ja ohjausjärjestelmän äärimmäistä huippua (absolute cutting edge of micromanufacturing and control systems)."

"Tätä olen yrittänyt saada aikaan 12 vuoden ajan," kertoo professori Robert J. Wood. "Me olemme joutuneet kehittämään täysin uusia [teknologisia] ratkaisuja. Kun saimme yhden osan toimimaan ja siirryimme seuraavan osan kimppuun, niin siitä seurasi viisi uutta ongelmaa. Se oli liikkuva maali."

Esimerkiksi mikrorobottien lentolihakset eivät tule valmiiksi pakattuina [marketin hyllyltä]. "Suuret robotit voivat käyttää sähkömoottoreita, mutta näin pienissä on käytettävä jotain muuta [moottoria], mitä ei ollut olemassakaan," kertoo toinen pääkirjoittaja Kevin A. Ma.

"Tämä työ on kaunis esimerkki luonnon inspiroimasta eri alojen tutkijoiden ja insinöörien yhteistyöstä, joka voi johtaa merkittäviin teknologisiin läpimurtoihin," toteaa johtaja Don Ingber (Fyss Founding Director).

Tämä inhimillistä huipputeknologiaa edustava robottiötökkä on vielä kiinni napanuorassa, sillä se vaatii ulkopuolisen energialähteen ja ulkopuoliset aivot eli ohjausjärjestelmän. Tutkijat eivät siis vielä osaa valmistaa tarpeeksi tehokkaita ja pienikokoisia energialähteitä tai tekoaivoja, jotta robotista tulisi täysin itsenäinen.

"Hedelmäkärpäset suorittavat hämmästyttävää ilma-akrobatiaa käyttämällä vain pikkuruisia aivoja," kertoo kanssakirjoittaja Sawyer B. Fuller. "Niiden kyvyt ylittävät sen mihin robottimme yltää ja sen vuoksi me haluamme ymmärtää niiden biologiaa paremmin ja soveltaa sitä omassa työssämme."

"Robottiötökkä on motivoinut koko yliopiston henkilökuntaa kehittämään entistä parempaa teknologiaa," Wood kertoo.

"Haluan luoda jotakin mitä maailma ei ole koskaan ennen nähnyt," Ma lisää. "Siinä on se jännitysmomentti, joka syntyy oman osaamisen venyttämisestä äärimmilleen, aina inhimillisen älykkyyden rajoille."

Kevin A. Ma kiteyttää tässä hienosti oleellisen asian. Jäljitellessään luontoa ihminen joutuu väistämättä lähestymään oman inhimillisen luomiskykynsä rajoja. Mitä muuta tällä alueella toimiessamme me voisimme odottaa?



Lähde:


https://www.seas.harvard.edu/news-events/press-releases/robotic-insects-make-first-controlled-flight