perjantai 18. lokakuuta 2013

Uusi kallolöytö kumoaa ajatuksen monista varhaisista ihmislajeista


Zurichin yliopiston tutkijat ovat löytäneet Dmanisista (Georgia) ehjän varhaisen ihmisen kallon. Uusi kallolöytö pakottaa paleoantropologit muuttamaan käsityksiään ihmislajien määrästä kaksi miljoonaa vuotta sitten. Usean lajin sijasta tuolloinkin oli vain yksi ihmislaji. Löydöstä kertova tutkimus on julkaistu Science-tiedelehdessä.

Dmanisin kallo. (Kuva: Malkhaz Machavariani)

Tutkijat ovat löytäneet Dmanisista viisi hyvin säilynyttä kalloa, joiden avulla he ovat voineet selvittää yksilöiden välistä muuntelua. Havainnot osoittavat, että aikaisemmin eri lajeina pidetyt fossiililöydöt kuuluvatkin samaan lajiin.

Uusi löytö osoittaa myös, että ihmislaji alkoi levittäytyä Afrikasta jo lähes 2 miljoonaa vuotta sitten. Aikaisemmin on uskottu, että ihminen lähti Afrikasta vasta 90000 - 180000 vuotta sitten (Valste 1991).

Juha Valsteen kirjan takakannessa kirjoitetaan (alleviivaus lisätty):

"Onko ihminen kehityksen vai luomisen tulos? Mitä todisteita tiede tarjoaa tällä hetkellä ihmisen evoluutiosta? Milloin elivät ensimmäiset todelliset ihmiset - ja millaisia he olivat?
Ihmisen kehitys vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin... Yksikään alan tutkija ei enää väitä ihmisen ilmestyneen maapallolle yhtäkkiä ja valmiina: näyttö ihmisen evoluutiosta on vankka."

Ilmeisesti Juha Valstekin on sitä mieltä, että tällä hetkellä tiede ei tarjoa kovin vankkaa näyttöä ihmisen evoluutiosta. Yhtä lajia on lienee aika vaikea pitää osoituksena evoluutiosta. Tosin mielikuvituksen avulla sekin varmaan onnistuu.

Kehitysoppiin kuuluu oleellisena osana tarinoiden kertominen. Ihmisen kehityshistoria on eräs kehitysopin keskeisistä teemoista, jonka puitteissa tarinan kerronta on saanut aika mittavat puitteet. Uudella havainnolla, joka romuttaa näitä vanhoja tarinoita, on varmasti hyvinkin jalat maahan palauttavaa vaikutusta.

Mielenkiintoista on myös se, että Raamatun mukaan Jumala loi yhden ihmislajin omaksi kuvakseen. Raamatun sanaan kirjallisesti uskovien ei tarvitse hävetä uskoaan tämänkään tiedeuutisen edessä.



Lähteet:


http://www.mediadesk.uzh.ch/articles/2013/schaedelfund-dmanisi_en.html

Valste, Juha (1991): Ihmisen kehitys, Kirjayhtymä, Helsinki


tiistai 15. lokakuuta 2013

Tutkimus paljasti bakteerin metallurgisen osaamisen


CEA:n (Ranskan vaihtoehtoisen energian ja atomienergian komissio) tutkijat ovat yhdessä CNRS:n (Ranskan kansallinen tutkimuskeskus) tutkijoiden kanssa selvittäneet magnetotaktisissa bakteereissa magnetiitti-nanomagneettien tuotantoon liittyvän proteiinin rakenteen ja toiminnan. Tämä MamP-proteiini on keskeisessä asemassa bakteerin metallurgisessa toiminnassa, koska se antaa magnetiitille sen magneettiset ominaisuudet. Tutkimus on julkaistu Nature-tiedelehdessä.

Magnetotaktinen (MS-1) bakteeri magnetosomeineen. Mittaviivan pituus on 1 mikrometri. (Kuva: http://www.calpoly.edu/~rfrankel/mtbphoto.html)

Magnetotaktiset bakteerit osaavat syntetisoida magnetiittinanokiteitä (Fe3O4), joiden avulla ne kykenevät orientoimaan itsensä Maan magneettikentän suuntaisesti vedessä. Magneettinen orientoituminen on edullisinta bakteerin selviytymisen kannalta. Nanomagneetit kääntyvät kompassin neulan tavoin magneettikentässä.

Magnetiittikiteiden synteesi on monimutkainen prosessi ja se tunnetaan vielä huonosti. Magnetiitti on raudan ja hapen muodostama yhdiste, jossa rauta esiintyy kahdessa erilaisessa hapetustilassa [Fe(II)Fe(III)2O4]. Uudessa tutkimuksessa tutkijat kuvaavat mekanismin, jolla bakteeri tuottaa nämä erilaiset hapetustilat.

MamP-proteiinin rakenteen selvittäminen on osoittanut, että proteiini sisältää erityisen magnetokromiksi kutsutun osan, jollainen on löydetty vain magnetotaktisista bakteereista. Magnetokromin upokasta muistuttava rakenne kykenee sitomaan rauta-atomin. Kokeet ovat osoittaneet, että magnetokromilla on kyky  hapettaa rauta Fe(II)-tilasta Fe(III)-tilaan ja stabiloida tämä tila upokkaassaan. Mutaatiokokeet ja magnetotaktisten bakteerien fenotyyppitutkimukset ovat osoittaneet magnetokromin upokkaan fysiologisen tärkeyden.

Tämä tutkimus paljasti bakteerien metallurgista osaamista, johon kuuluu nanomagneettien valmistaminen. Nanomagneeteilla on biologisten sovellusten lisäksi myös potentiaalisia teknisiä sovelluksia, kuten magneettiresonassi kuvantamisessa ja veden puhdistamisessa.

Kehitysopillisissa kirjoituksissa bakteereita on usein pidetty alkeellisina eliöinä. Nämä alkeelliset eliöt ovat kuitenkin metallurgiassa etevämpiä kuin yliopistoissa ja korkeakouluissa opiskelleet metallurgit.

Ja kuinkahan magnetotaktiset bakteerit sijoitetaan fylogeneettiseen evoluutiopuuhun? Ainutlaatuisen magnetokrominsa ansiosta ne on ainakin sijoitettava omaan haaraansa.

Entä onko bakteerien selvitymiselle elintärkeä kyky magneettiseen orientoitumiseen kehittynyt vähitellen darwinistisen mekanismin mukaisesti? Mitä bakteeri teki vielä toimimattomalla tai hyvin epäluotettavalla kompassilla?



Lähde:

http://www.cea.fr/english-portal/news-list/a-bacterium-reveals-the-crucible-of-its-metallur-118644