lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kelpoisin hukassa


Olemme oppineet tuntemaan evoluution "kelpoisimman henkiinjäämisenä" (survival of the fittest), joka kuvaa luonnonvalintaa, mutta Oxfordin yliopistossa tehty uusi tutkimus haastaa tämän näkemyksen. Tutkimuksen mukaan "kelpoisin" ei koskaan ilmaannu eikä siten ole selviytyvien joukossa. 

Kaavio mahdollisista RNA-molekyylin mutaatioista. Siniset viivat osoittavat neutraaleja mutaatioita, jotka eivät muuta fenotyyppiä. Harmaat ovat vaihtoehtoista fenotyyppiä ja parempaa kelpoisuutta osoittavia mutaatioita. Punaiset ovat ovat kelpoisimpaan fenotyyppiin johtavia mutaatioita. Niiden todennäköisyys on vain 0,15 %. Harmaiden eli hieman parempaan kelpoisuuteen johtavien mutaatioiden todennäköisyys on 6,7 %, joten ne fiksaantuvat punaisia todennäköisemmin.

Tutkimuksessa mallinnettiin eliöpopulaatioita pitkällä aikavälillä ja se osoitti, että eliöiden piirteiden "kelpoisuus" ei ollut merkittävin tekijä niiden selviytymisessä. Eliöiden piirteiden muutosta hallitsivat todennäköisimmät mutaatiot. Tutkimus osoitti, että evoluution käytössä oleva aika ei yksinkertaisesti riitä "kelpoisimman" löytämiseen tai fiksaatioon.

"Me väitämme, että jotkut eliöiden piirteistä eivät ole olemassa sen vuoksi, että ne olisivat muita kelpoisempia, vaan siksi, että ne ovat todennäköisempiä," tutkija Ard Louis toteaa. "Perinteinen evoluutionäkemys korostaa luonnonvalinnan merkitystä, mutta me haastamme tämän näkemyksen väittämällä, että evoluutio voi edetä todennäköisimpään eikä kelpoisimpaan suuntaan."

Ard Louis on on tilastollisen fysiikan asiantuntija ja hän on tutkinut itseorganisaatiota. Tämä tutkimus sai hänen ryhmänsä kiinnostumaan evoluutiosta, koska luonto on täynnä "hämmästyttäviä itseorganisoituneita" rakenteita.

"Niinpä aloimme kysyä, kuinka nämä rakenteet ovat alunperin kehittyneet," Louis kertoo.

Tämä on mielenkiintoinen tutkimustulos, joka todella haastaa perinteisen luonnonvalintaa korostavan evoluutionäkemyksen. On myös huomattava, että tutkimusmallissa on vain neutraaleja, lievästi hyödyllisiä (kelpoisuutta lisääviä) tai hyödyllisiä (kelpoisimman fenotyypin tuottavia) mutaatioita.

Kun otamme huomioon, että on olemassa myös suuri joukko haitallisia mutaatioita, jotka heikentävät eliön kelpoisuutta, niin tämän tutkimuksen tulkinta tulee entistä mielenkiintoisemmaksi. Kysymys kuuluu: mikä on todellisuudessa kelpoisuutta heikentävien mutaatioiden määrä ja miten niiden huomioon ottaminen vaikuttaa eliön kelpoisuuden evoluutioon? Esimerkiksi ihmisellä opitaan tuntemaan vuosittain n. 9000 uutta sairauksia aiheuttavaa mutaatioita.

Karvakuono sanoisi, että ei kovin hyvältä näytä.


Lähde:

http://phys.org/news/2014-02-evolutionary-important-success.html


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti