2,3 miljardin vuoden pysähdys vahvistaa evoluutioteoriaa

Australiasta on löydetty 1,8 miljardin vuoden ikäisiä rikkibakteerien fossiileja. Fossiiliset bakteerit ovat identtisiä 500 miljoonaa vuotta vanhempien fossiilien kanssa ja Etelä-Amerikasta löydettyjen nykyisten rikkibakteerien kanssa. Rikkibakteerit eivät ole muuttuneet 2,3 miljardiin vuoteen.

Rikkibakteerien kohdalla evoluutio on pysähtynyt 2,3 miljardiksi vuodeksi. Tätä havaintoa pidetään vahvistuksena evoluutioteorian nollahypoteesille, jonka mukaan eliöt eivät muutu, mikäli ympäristöolosuhteet eivät muutu. Tämä ei ole mitään uutta. Evoluutio hidastaa, pysähtyy, kiihdyttää ja hyppää aina tarpeen mukaan.

Evoluutiobiologit liittävät rikkibakteerien ilmaantumisen ilmakehän oletettuun happipitoisuuden kasvuun 2,4 - 2,2 miljardia vuotta sitten. Lisääntynyt happipitoisuus olisi tarjonnut tuleville mikrobeille uusina energianlähteinä sulfaattia ja nitraattia. Eli koska ravintoa oli tarjolla, niin evoluutio tuotti eliöitä, jotka kykenivät käyttämään sitä.

Tämä vaikuttaa ihan asialliselta kehitysopilliselta tarinalta. Rikkibakteerit olivat opportunisteja, jotka tulivat sopivasti täyttämään tarjolla olevan ekologisen lokeron. Tarina kuitenkin ontuu hieman. Evoluutio tuotti ainakin 300 miljoonaa vuotta sitten ligniinin, mutta tähän päivään mennessä se ei ole tuottanut eliötä, joka kykenee käyttämään ligniiniä ainoana energianlähteenään. Missä viipyvät opportunistiset ligniiniä syövät bakteerit?


Tämän evoluutioteorian nollahypoteesin vahvistavan tulkinnan logiikka on myös mielenkiintoinen. Evoluution ylivoimaisesti merkittävin ominaisuus on se, että sillä selitetään elämän suunnatonta monimuotoisuutta. Tämän monimuotoisuuden synnyttämiseen on tarvittu valtava määrä tapahtumia. Evoluutio pitäisi siis ennenkaikkea nähdä tapahtumia tuottavana prosessina. Nyt tähän prosessiin on liitetty ominaisuutena myös tapahtumattomuus, jolloin myös tapahtumattomuutta voidaan käyttää teorian todisteena. Yleensä evoluution tai evoluutioteorian todisteena käytetään tapahtumia (esim. eliöissä havaittuja muutoksia).

Tapahtumattomuus teorian todisteena ei ole ihan jokapäiväinen juttu. Esimerkiksi termodynamiikassa toinen pääsääntö perustuu tapahtumiin. Lämmön on aina havaittu siirtyvän spontaanisti kuumasta kappaleesta kylmään kappaleeseen. Tämän tapahtuman erittäin suuri ennustettavuus ja ennenkaikkea sen tosiasiallinen havainnointi on tämän termodynamiikan aksiooman perustana.

Voimme tehdä ajatuskokeen ja soveltaa tapahtumattomuusperiaatetta termodynamiikkaan tai fysiikkaan ja katsoa mihin tuloksiin se johtaa:

• Me emme havaitse lämmön siirtymistä. Tämän havainnon perusteella me emme voi tietää onko lämpöä olemassa. Oletetaan, että me tiedämme lämmön olevan olemassa. Sen perusteella me päättelemme, että ympäristöolosuhteissa ei ole tapahtunut muutoksia tai että lämpö ei siirry mikäli ympäristöolosuhteissa ei tapahdu muutoksia. Olemme siis termodynaamisessa tasapainotilassa. Tämän tapahtumattomuushavainnon perusteella me emme kuitenkaan voi päätellä mitä tapahtuu ympäristöolosuhteiden muuttuessa eli siirtyykö lämpö kuumasta kylmään vai kylmästä kuumaan! Havaitsemme, että tapahtumattomuusperiaate on varsinainen "nollahypoteesi" termodynamiikan kannalta. Se ei anna meille mitään uutta käyttökelpoista tietoa.


• Me emme havaitse painovoiman aiheuttamaa kiihtyvyyttä eli olemme painottomassa tilassa. Tämän havainnon perusteella me emme voi tietää onko painovoimaksi kutsuttua ilmiötä olemassa tai miten se mahdollisesti vaikuttaa tai mikä sen aiheuttaa. Havaitsemme, että tapahtumattomuusperiaate ei tässäkään tapauksessa todista mitään tai anna meille erityisen merkittävää tietoa.

Olemme havainneet, että tapahtumattomuusperiaatteen soveltaminen tavanomaisiin luonnollisiin prosesseihin ei anna meille merkittävää uutta tietoa, eikä se vahvista mitään teoriaa. Kehitysoppi kaikkine eri muotoineen ei kuitenkaan ole tavanomainen luonnollinen prosessi. Sen olemassaoloa voidaan vahvistaa myös tapahtumattomuudella.

Lähde:

http://www.pnas.org/content/early/2015/01/27/1419241112