Kosmoksen sirut levällään

Kirjassaan Kosmoksen siruja Esko Valtaoja jatkaa naturalistisen maailmankuvan puolustamista ja siinä sivussa kreationistitkin saavat osansa.  Ainakin Valtaojalla on voimaa. Hän suorastaan pakottaa luonnonlait tuottamaan elämää.

s. 50
"Jotkut olivat susia jo syntyessään, kuten idea että kvasaarit ovat valkoisia aukkoja, paikkoja, joissa noin vain tyhjästä luodaan uutta ainetta maailmankaikeuteen."

Valtaojan mielestä idea paikasta, jossa noin vain luodaan ainetta tyhjästä maailmankauteen, on huono. Eikä Valtaoja viittaa tässä mihinkään aktiivisesti toimivaan luojaan, vaan ainoastaan sattumaprosessiin. Valtaojan mielestä koko maailmankaikkeuden aineen synty "noin vain tyhjästä" ("...olematon muuttui olevaiseksi..." s. 84) ei sensijaan ole ollenkaan huono ajatus. Se on jopa ainoa mahdollinen idea, joka Valtaojan mielestä voi selittää maailmankaikeuden olemassaolon. Ehkäpä kunnon kertarysäys (yksi luomistapahtuma) kirpaisee vähemmän kuin jatkuva rymistely (luominen)?


s. 66
"Hiukkasfyysikoiden standardimallissa on ainakin 19 vapaasti valittavaa parametria, suuretta, joiden mitattuja numeroarvoja emme osaa selittää millään tavalla, mutta eikö olekin outoa kuinka nillä sattuu olemaan juuri sellaiset arvot, että hiilellä on resonanssi juuri oikeassa kohdassa mahdollistamaan elämän synnyn?... Kosmos on aikojen alussa asettunut paikoilleen 60 desimaalin tarkkuudella."  "Maailmankaikkeutemme on hienoviritetty elämälle suorastaan ruokottoman suurella tarkkuudella. (s. 174)"


Tämä on hyvä kysymys ja Valtaoja tarjoaakin siihen vastausvaihtoehtoja (s.68) "Sattuma? Jumala? Moukan tuuri? Välttämättömyys?..."

Valtaojalle on pakko antaa tunnustusta siitä, että tarjoaa kaikki loogisesti mahdolliset vaihtoehdot, siis myös maailmankaikkeudesta riippumattoman vaikuttajan. (Esim. kosmologi Kari Enqvistille tätä selitysvaihtoehtoa ei ole olemassa.) Vastausvaihtoehdoista voidaan välttämättömyys pudottaa. Ei lienee mitenkään perusteltua, että välttämättömyys selittäisi maailmankaikkeuden hienosäädön. Tuskin olemassaolo on välttämätöntä. Jäljelle jäävät sattuma ja Jumala. Selittääkö sattuma Jumalaa paremmin 60 desimaalin tarkkuuden?

Valtaoja on kuitenkin rehellinen myöntäessään maailmankaikkeuden hienosäädön. Sitähän eivät kaikki luonnontieteilijät edes tee.


s. 68
"Tähdistä lähteneet atomit mudostivat yhä suurempia rakenteita, yhä pitempiä ketjuja, kunnes lopulta jokin niistä teki kopion omasta itsestään. Ensimmäinen elävä olento oli ilmestynyt maapallolle..."

Tässä Valtaoja esittää omaan maailmankatsomukseensa perustuvan historiallisen mielikuvitustarinan elämän synnystä. Tarina ei perustu kokeellisen luonnontieteen havaintoihin, mutta luonnontieteilijän arvovallalla höystettynä se saa helposti tieteellisen leiman. Valtaojan näkemys elämästä on varsin yksioikoinen. Kopioituva molekyyli on elävä. Molekyylin kopioituminen elävässä solussa vaatii suuren nanokoneorkesterin saumattoman yhteistyön, eikä mitkään havainnot viittaa siihen, että sellainen järjestelmä voisi syntyä itsestään atomien sattumanvaraisten yhteenliittymien tuloksena.


s. 69-70
"Luomisuskovaisten vanha väite on että yksinkertaisinkin elävä olio on niin monimutkainen että sellaisen syntyminen sattumalta on mahdotonta."

Mycoplasma genitalium- bakteerilla on pienin tunnettu genomi, joka sisältää vain 482 geeniä ja 580000 emäsparia. Stanfordin yliopistossa on tehty tietokonemalli bakteerin molekyylitoiminnoista. Malli sisältää 1900 parametria ja mallissa solun biologiset toiminnot on jaettu 28 moduliin, joten ihan yksinkertaisesta asiasta ei ole kyse. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kyseisenkaltainen tietokonemalli tai tietokonemallin kohde voisivat syntyä sattumalta.

"Nykyajan kreationistit puhuvat entropiasta ja todennäköisyyksistä mutta pohjimmiltaan teesi on sama: järjestystä, informaatiota ei voi syntyä itsestään. Väite voi kuulostaa uskottavalta... - mutta se perustuu vääriin määritelmiin ja jälkiviisauteen."

Valtaoja ei kerro mitkä määritelmät ovat vääriä. Myös vetoaminen jälkiviisauteen on outo. Jälkiviisaudellahan tarkoitetaan yleensä kokemusperäistä tietoa. Jos kokemusperäinen tieto ei kelpaa luonnontieteilijälle, niin mikä sitten? Tämä jää arvoitukseksi.

"Nyt minä Inkeri olen rakastunut sinuun...Kvintiljoona kirjoituskonetta naputtelevaa apinaa olisi ehtinyt tuottaa sattumalta saman viestin maailmankaikeuden tähänastisen iän aikana. Turha laskea todennäköisyyksiä, vedota termodynamiikan lakeihin tai informaatioteoriaan, koska informaatio, kuten kauneuskin on aina katsojan silmässä. Kvintiljoona apinaa tuottaa aivan samalla todennäköisyydellä rivin siansaksaa kuin suomenkielisen lauseenkin."

Tässä Valtaoja on ollut reilu antamalla toimivat kirjoituskoneet apina-armeijalleen, jonka hän on rekrytoinut naturalismia vääräuskoisten keskuuteen levittävälle sotaretkelleen. Mutta kreationisti, joka ei usko informaation syntyyn sattumalta, antaakin kirjoituskoneet apinaparoille [koko homma vaikuttaa eläinsuojeluasialta] osina, (sekin on suuri vastaantulo, sillä osien valmistaminenkin vaatii täsmennettyä informaatiota) ja kysyy montako toimivaa kirjoituskonetta apina-armeija saa koottua annetussa ajassa?

Valtaojan todennäköisyyslaskelma on hiukan pielessä, tai sitten sitä ei ole tehty ollenkaan (olisiko kynä luiskahtanut järveen Korvaniemen laiturilta?). Jos oletamme, että siansaksarivin kirjainjärjestyksellä ei ole mitään väliä, niin silloin todennäköisyydellä 1 koko apina-armeija kirjoittaa rivin siansaksaa heti ensimmäisellä yrityksellä. Mutta täsmennetyn suomenkielisen lauseen kirjoittamisen todennäköisyys ei ole yhtä suuri eli 1. Rakkikoirulin tietokoneen näppäimistössä on 30 kirjainnäppäintä (välimerkki mukana). Jos lauseemme on em. suloinen rakkaudentunnustus, niin sen sattumalta kirjoittamisen todennäköisyys on 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30 x 1/30.

Eli luku 1/30 täytyy kertoa 37 kertaa itsellään, jolloin saamme tulokseksi 7,4 x 10^-57. Ja tällöin olemme jättäneet huomiotta numeronäppäimien painamisen mahdollisuuden, joka entisestään pienentää oikeaan osumisen todennäköisyyttä.

Maailmankaikkeuden (kehitysopin mukainen) ikä on n. 10¹⁷ sekuntia. Jos oletamme, että apina kirjoittaa yhden merkin sekunnissa, niin silloin yksi apina ehtii tässä ajassa tehdä 2,6 x 10¹⁵ yritystä. Kvintiljoona (10³⁰) apinaa ehtii tehdä 2,6 x 10⁴⁵ yritystä. Lauseen erilaisia vaihtoehtoja on kuitenkin 1,35 x 10⁵⁶ eli edes kvintiljoona apinaa ei ehdi kokeilla kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja annetussa ajassa. Tällöin ei myöskään ole varmaa, että ne saisivat aikaan halutun lauseen. Rakkaussuhde ei pääsisi apinan karvaisia käsiä pidemmälle. (Ja vaikka apinan karvainen käsi ojentaisi Esko Valtaojalle tavoitellun viestin, niin sillä tuskin olisi samanlaista vaikutusta häneen kuin alkuperäisellä älykkäästi suunnitellulla viestillä.)

Rakkaudentunnustuksen sattumalta kirjoittaminen on kutakuinkin yhtä todennäköistä kuin päävoiton voittaminen lotossa 8 kertaa peräkkäin yhdellä lottorivillä. Sitä voi hyvällä syyllä pitää mahdottomana tapahtumana.

Entä, jos emme myönny mihinkään helpotuksiin. Alussa meillä ei ole toimivia apinoita, kirjoituskoneita eikä edes paperia. Millä todennäköisyydellä rakkaudentunnustus ilmaantuu tähän maailmankaikkeuteen? Valtaojan mukaan todennäköisyyksien laskeminen on turhaa, mutta kai meillä on oikeus kysyä ja pohtia ongelmaa?

Informaatio on todellakin katsojan silmissä. Informaation tunnistamiseen tarvitaan katsoja, jolla on silmien lisäksi järki. Miksi meidän pitäisi uskoa siihen, että järkeä tarvitaan vain informaatiota tunnistettaessa ja vastaanotettaessa, mutta ei lähetettäessä eli informaation syntyvaiheessa?

"Maailman monimutkaisuus kasvaa itsestään."

Tämä on kummallinen väite, sillä mitkään havainnot eivät tue sitä. Me voimme havaita maailmassa erilaisten potentiaalierojen (lämpötila, paine, kemiallinen konsentraatio) tasoittuvan itsestään. Mikäli me pidämme näitä potentiaalieroja osoituksena monimutkaisuudesta, niin silloin maailman monimutkaisuus vähenee itsestään. Monimutkaiset molekyylit pyrkivät muuttumaan yksinkertaisimmiksi itsestään. Esimerkiksi paljon energiaa sisältävä ATP muuttuu itsestään ADP:ksi ja AMP:ksi. Mutta ADP:n muuttaminen ATP:ksi vaatii työtä ja energiaa. Solussa oleva maailman pienin pyörintämoottori ATP-syntaasi tekee tämän työn ja sen voimanlähteenä on protonigradientti, jota solun aineenvaihduntakoneisto pitää yllä.

"Kivi sisältää informaatiota, eloton asteroidi enemmän, variksen muna vieläkin enemmän."

Valtaoja rinnastaa variksen munassa olevan variksen rakennusohjeen kiveen ja elottomaan asteroidiin. Valtaojalle geneettinen informaatio ei siis ole hiekkakasaa ihmeellisempi ilmiö. Mitähän Valtaoja tykkäisi, jos lukijat pitäisivät hänen kirjojensa informaatiosisältöä hiekkakasan veroisena ihmeenä? Valtaojan näkemys selittää hänen uskonsa siihen, että sattuma voi tuottaa informaatiota ja elämää. Jos sattuma voi tuottaa hiekkakasan, niin silloin se voi tuottaa myös geneettisen informaation. Helppoa mutta yksinkertaista.

"Elämä vaatii oman selityksensä vain jos hyppäys monimutkaisimmasta elottomasta yksinkertaisimpaan elävään rakenteeseen on toivottoman suuri, mutta niin ei näytä olevan. Elävän ja elottoman raja on vähemmän jyrkkä kuin kelloa ja varista katsoessa voisi luulla."

Valtaoja ei kerro mihin havaintoihin hän perustaa tämän mielipiteensä. Näyttää hyvin vahvasti siltä, että Valtaojan mielipide perustuu hänen naturalistiseen maailmankuvaansa eikä luonnonntieteen havaintoihin. Monimutkaisinkin ihmisen rakentama (eloton) laite on tähtitieteellisen kaukana yksinkertaisimmastakin elävästä olennosta. Asiaa voisi havainnollistaa seuraavalla ajatuskokeella: Annetaan suunnittelijoille tehtäväksi suunnitella itseään korjaava ja itseään monistava kännykkä. Kännykän kokoisesta laitteesta on hyvä aloittaa, sillä bakteerin kokoluokkavaatimus olisi ainakin aluksi liian suuri. Millaisia ominaisuuksia ja toimintoja tämän laitteen tulisi sisältää? Jos se osaisi korjata ja monistaa itseään niin olisiko se elävä? Entä olisiko se kuollut, jos akku tyhjenee vai vasta sitten, kun se lakkaa toimimasta (välittämästä puheluita)? Voisiko laitteen luoja herättää sen henkiin?


s. 71
"Mutta fossiilien todistuksen perusteella itse elämän syntyminen kävi nopeasti ja helposti."

Tämä on Valtaoja oma tulkinta eikä se perustu kokeelliseen luonnontieteeseen. Oppikirjoissa esitellään edelleen Millerin yli 60 vuotta sitten käyttämää koelaitteistoa, mikä osoittaa, että elämän synnyn tutkimus on pahasti jumiutunut. Mitään oleellista uutta ei ole saatu aikaiseksi 60 vuodessa. Millerin raseeminen ja elämälle myrkyllinen mönjä on edelleen esittelemisen arvoista.

Fossiilit osoittavat, että elämän pääjaksot ilmaantuvat maakerroksiin nopeasti ja ilman välimuotoja ns. kambrikauden räjähdyksessä. Ei tämä havainto todista sitä, että elämä voi nopeasti ja helposti syntyä itsekseen.


"Aineen hyviin tapoihin kuuluu muuttua eläväksi, kun sopiva tilaisuus tarjoutuu. ...luonnonlait ja sattuma yhdessä pakottavat maailmankaikkeuden synnyttämään elämää." 

Tässä väitteessä Valtaoja menee jopa askelta pidemmälle. Hän ei väitä pelkästään, että luonnonlait ja sattuma voivat synnyttää elämää, vaan että ne pakottavat maailmankaikkeuden synnyttämään elämää. Valtaoja tekee luonnonlaeista ja sattumasta hyvinkin päämäärätietoisia toimijoita. Vai kuinka pakottaminen voidaan ymmärtää. Pakottaminen tarkoittaa myös sitä, että meidän on turha laskea todennäköisyyksiä (kuten Valtaoja toteaakin), koska pakottaminen väistämättä johtaa tiettyyn lopputulokseen. Lienee turha mainita, että luonnonlakien ja sattuman pakottavuutta ei ole kokeellisesti havaittu, mutta Valtaojaa se ei tietenkään haittaa. Koska kehitysoppi on totta ja vielä ainoa mahdollinen selitys olemassaololle, niin luonnonlakien ja sattuman pakottavuuskin on totta.


s. 72
"...darwinistisen luonnonvalinnan viikate, määrätietoinen prosessi, kasvatti kompleksisuutta."

Valtaoja tekee myös luonnonvalinnasta määrätietoisen toimijan, jonka ilmeisenä tarkoituksena on kompleksisuuden kasvattaminen. Yleensä määrätietoisuus liitetään älykkään toimijan ominaisuudeksi.


s. 79
"Itseorganisaatiota kyllä tapahtuu, mutta sen huomaaminen vaatii hieman tarkkaavaisuutta. Lumihiutaleet ovat varmaan tutuin esimerkki- siinähän vesi on rakentanut mitä hienoimpia ja monimutkaisempia kiteitä, ilman että mitään luonnonlakia on rikottu."

Tähän voisi lisätä, että itseorganisaation huomaaminen vaatii myös mielikuvitusta, mikäli tarkoituksena on selittää vaikkapa elämän monimuotoisuus. Valtaojan antama esimerkki kuvaa hyvin itseorganisaation havaitsemisen vaikeutta. Veden lämpötilariippuvaiset faasimuutokset eivät ole esimerkkejä itseorganisaatiosta, vaan ne ovat havaintoja veden ominaisuuksista. Vedellä on useita ominaisuuksia, jotka ovat järkeviä ja tarkoituksenmukaisia. Se on elämälle sopiva liuotin. Sillä on suuri ominaislämpökapasiteetti, joka mahdollistaa kehomme tehokkaan jäähdytyksen. Se laajenee jäätyessään jääden vesistöjen pinnalle suojaamaan vesiekosysteemiä, eikä vesistöt pääse helposti jäätymään pohjaan asti. Se on raskainta lämpötilassa +4 C, minkä vuoksi talvella lämpimin vesi on alimpana kalojen riemuksi. Miksi veden jäätymis- ja kiehumispisteet poikkavat merkittävästi saman atomipainon omaavista nesteistä? Luonnontieteellä eikä kehitysopilla ole vastausta tähän kysymykseen.


"Hubble-avaruusteleskoopin avulla voimme katsoa jopa 13 miljardia vuotta ajassa taaksepäin ja nähdä kuinka galaksit syntyvät..."

Galaksien syntymän näkeminen vaatii mielikuvitusta, koska me näemme vain erilaisia galakseja. Lisäksi vanhoilta näyttäviä galakseja on havaittu jo varhaisen (kehitysopillisen) universumin ajalta.


s. 80
"Linnunradassamme me voimme seurata uusien tähtien syntymistä raskaammilla alkuaineilla rikastetusta tähtienvälisestä kaasusta ja pölystä."

Tämä vaatii hieman mielikuvitusta, sillä uusien tähtien syntymää ei ole koskaan havaittu. Avaruudessa on kylläkin havaittu valaisevia kohteita ja tähtien elämän loppuvaiheen tapahtumia, kuten supernovaräjähdyksiä.


s. 118
"...fysiikan ja kemian lait tekivät täällä atomeista ja molekyyleistä eläviä olentoja."

Tämä on uskonvarainen väite, eikä se perustu kokeellisen luonnontieteen havaintoihin. Fysiikan ja kemian lakien ei ole havaittu tekevän molekyyleistä eläviä. Tässä Valtaoja itse pakottaa luonnonlait pakottomaan aineen synnyttämään elämää. Luonnonlakien pakottaminen vaatii ainakin paljon voimaa.

s. 123
"...riittääkö maailmankaikkeuden itseorganisoituvuus elämän synnyttämiseen saakka?... kukaan ei ole nähnyt elämän syntyvän itsestään."

Valtaoja ei sentään ole kokonaan unohtanut kokeellista luonnontiedettä. Eli kokeellisella luonnontieteellä on jotain virkaa luonnontieteilijälle.


s. 124
"Jotkut tutkijat lähestyvät elämänsynnyn ongelmaa tyvestä puuhun nousten. He rakentelevat molekyylejä, joissa on potentiaalia "lisääntyä" ja itseorganisoitua: kykyä tehdä kopioita itsestään."


s. 149
"Olemme ympäristömme ja evoluution luomuksia."

Tämä on puhdas uskontunnustus, jossa menneisyyden tapahtumia selitetään naturalistisesta viitekehyksestä käsin.

s. 174
"Lopullisesta 'kaiken teoriasta' uneksivat teoreetikot ajattelevat että vakioiden ja luonnonlakien lukumäärää voidaan vähentää niin että jäljellä on lopulta kenties vain yksi luonnonlaki ja yksi vakio, mutta sekään ei poistaisi hienoviritystä ja selittämisen tarvetta."

Tämä on ihan mielenkiintoinen ajatus. Vain yksi 'luonnonlaki' ja 'vakio'. Kun ihminen kykenee hylkäämään kehitysopin ajattelunsa perustana, niin hän on tämän 'kaiken teorian' ääreellä. Hänellä on vain yksi selittävä tekijä.

Tässä Valtaoja suorastaa korostaa hienosäädön selittämisen tarvetta. Silti hän selittää maailman sattumalla ja luonnonlakien pakottavuudella sekä parjaa kreationisteja, jotka eivät hyväksy sattumaa selittäjäksi.

s.181
"...jos maailmasta löytyy haaste puhtaan naturalistiselle maailmankuvalle, niin ei sitä Darwinista ja evoluutiosta löydetä, kaikesta jopa akateemisen oppiarvon saavuttaneiden kreationistien meuhkaamisesta huolimatta; haaste löytyy kosmologiasta ja kosmokse hienovirityksestä."

Valtaoja mainitsee hienosäädön niin usein, että se tuntuu suorastaan häiritsevän häntä. Mutta koska Valtaojan ajattelun perusta on naturalistinen ja sen primus motorina on kehitysoppi, niin hänellä ei ole mitään mahdollisuutta tehdä muita kuin naturalistisia tulkintoja.


s. 181
"Usko ei voi perustua tietoon."

s. 205
"Uskoon ei synnytä, siihen tullaan (tai siitä luovutaan) ja tässä prosessissa tiedolla on ratkaiseva osa."

Valtaojalla näyttää olevan erilaisia näkemyksiä uskon ja tiedon suhteesta. Ehkäpä hän vielä joskus päättää mitä mieltä hän on tässä asiassa, jolloin voimme ottaa kantaa hänen näkemykseensä.

s. 183
"2003 julkistettiin kosmista taustasäteilyä kartoittavan WMAP-satelliitin tutkimustulokset. Suurin uutinen oli, että mitään suurta uutista ei ollutkaan. Kosmologian kaikki ennustukset varhaisesta maailmankaikkeudesta pitivät tismalleen paikkansa, haukotuttavalla tarkkuudella. Median vaativa etusivun uutinen piti lopulta puristaa sivuseikasta, tähtien oletettua aikaisemmasta syntymisestä kosmosta valaisemaan."

Valtaojaa kosmologian ja kehitysopin ennustukset haukotuttavat. Mitä muutakaan reaktiota ne voisivat Valtaojassa aiheuttaa? Kumpikin idea perustuu naturalismiin, joka on sama kuin tosiasia Valtaojalle ja hänen opetuslapsilleen.

Mutta meidän luokalle jääneiden ei tarvitse haukotella. Meidän tehtävänä on kärrätä roskakoriin kosmologian edesmenneitä uskomuksia ja ennustuksia:

• ESA:n Planck satelliitin tuoreet tulokset osoittavat, että ensimmäiset tähdet syntyivät paljon myöhemmin kuin tähän asti on uskottu.
• Kääpiögalaksit eivät sovi kosmologian standardimalliin.
• Nuorilta näyttävät tähdet eivät olekaan nuoria.

Tiede tietenkin kehittyy ja kehitysoppi varsinkin.



s. 198
"Mikään luonnossa ei tutkijoiden suuren enemmistön mielestä näytä todistavan Jumalan olemassaolosta."

Tämä on niitä harvoja Valtaojan väitteitä, jotka perustuvat kokeellisiin havaintoihin ja jotka ovat tosia. Ottamalla kehitysoppi lähtökohtaoletukseksi ei ole vaikea päätyä ko. lopputulokseen. Toisaalta on myös mahdollista nähdä olevainen Jumalan luomistyönä, jolloin kaikki näyttää todistavan Jumalan olemassaolosta.

"Tietyssä mielessä jyrkkä fundamentalismi, jokaisesta sanasta kiinnipitäminen, on ainoa älyllisesti rehellinen kristinuskon muoto; ja sen taas tiede on osoittanut irrationaaliseksi uskomukseksi, joka on sovittamattomassa ristiriidassa todellisen maailman kanssa."

Valtaoja on tässä oikealla tiellä. Hän on oivaltanut asian ytimen. Teistinen evoluutio ja muut kehitysoppia syleilevät näkemykset eivät ole loogisesti kestäviä. Joko Jumala on kaiken luoja tai sitten hän ei ole. Vaihtoehtoja on  vain kaksi. Mutta tiede ei ole osoittanut luomisuskoa irrationaaliseksi. Se on kehitysoppiin uskovien näkemys, jota esitetään tieteen tuloksena. Kokeellisen luonontieteen havainnot on osattava erottaa niiden tulkinnasta.


s. 205
"...jotka ovat ilmiselvästi ympäristölle vahingollisia; esimerkiksi käy vaikkapa kreationismi."

Tämä kuuluu sarjaan "Valtaojan eriskummalliset väitteet." Millä tavalla kreationismi on ympäristölle vahingollista? Ympäristöllä ei tässä ilmeisesti tarkoiteta luontoa vaan ihmisyhteisöä. Kreationistina minulla on kokemusta elämisessä ihmisyhteisössä. Kukaan ei ole koskaan sanonut pitävänsä minua tai antanut edes ymmärtää, että olisin ympäristölleni vahingollinen. Tunnen useita kreationisteja mm lääkäreitä ja muita akateemisia oppiarvoja hankkineita. Ketään ei tietojeni mukaan ole tuomittu ympäristölle vaarallisena kreationismin takia. Toki kreationismi on vaikeuttanut heidän elämäänsä. Eräältä lääkäriltä uhattiin viedä lääkärinoikeudet kreationismiin vedoten ja erään biologin palkkaa alennettiin, kun hän oli julkisesti arvostellut kehitysoppia. Erään biokemistin väitöskirjaa ei koskaan hyväksytty evoluutiokriittisen materiaalin vuoksi ja hänen tieteellinen uransa tyssäsi. Koulussa opettaja uhkasi huonolla numerolla niitä jotka puhuvat älykkäästä suunnittelusta biologian tunnilla. Kreationismi on vahingollista, mutta vain kreationisteille itselleen, ei ympäristölle.


s. 216
"Kreationistilehtorin antaman opetuksen pohjalta olisi varman aika vaikea ponnistaa työuralle vaikkapa bioteknologiassa."

Tähän ei tarvita edes kreationistilehtoreita. Rakkikoirulin ystävä opiskeli biokemiaa Helsingin yliopistossa ateistilehtoreiden opastuksella, mutta akateeminen työura tyssäsi silti ennenkuin se oli kunnolla alkanutkaan.
Ystävän väitöskirja sisälsi evoluutiokritiikkiä, minkä vuoksi sitä ei koskaan hyväksytty. Väitöskirjaa ei jätetty hyväksymättä tieteellisiin argumentteihin vedoten, vaan vetoamalla "Helsingin yliopiston väitöskirjojen kunniakkaaseen perinteeseen". Ystävää pyydettiin poistamaan tietyt osat väitöskirjasta, jolloin siitä olisi tullut julkaisukelpoinen. Siihen hän ei suostunut. Kun kollegat lakkasivat vastaamasta sähköposteihin, oli tämä akateeminen hiekkalaatikkoleikki pelattu loppuun. Rakkikoiruli suosittelee kaikkia kreationisteja pitämään takkinsa käännettynä, kunnes akateemiset kannukset on hankittu ja asuntolainojen lyhennykset on loppusuoralla.

Entä, jos opettajana tosiaan olisi kreationistilehtori. Mitä hän opettaisi? Opetussuunnitelman mukaisesti hän opettaisi evoluutioteoriaa, genetiikkaa, biokemiaa jne. Hän voisi myös rohkaista oppilaitaan tutustumaan yksityiskohtaisesti evoluution todisteisiin ja niiden perusteella tehtyihin kehitysopillisiin johtopäätöksiin. Edelleen hän rohkaisisi oppilaitaan tutkimaan luontoa ja ottamaan oppia siitä, koska biomimetiikka eli luonnosta inspiraationsa saava järjestelmäsuunnittelu on kasvava tieteen ala.


s.217
"Kreationismi kiehtoo minua ennen kaikkea uskontotieteellisenä ääriesimerkkinä kognitiivisesta dissonanssista... mitä tapahtuu kun vankkumaton usko törmää vankkumattomaan todellisuuteen."

Niin, mikä on tämä vankkumaton todellisuus?
Aine on syntynyt tyhjästä ilman mitään syytä. Vain alle 5 % maailmankaikkeuden energiasta on tavallista ainetta, jonka me voimme ainakin periaatteessa havaita. Noin 26 % energiasta on ns. pimeää ainetta, jonka koostumusta ei tunneta. Ja loppuosa eli n. 69 % on vielä pimeää ainettakin oudompaa energiaa. Tämä kaikki sitten 'räjähti' valoa nopeammin inflaatioksi kutsutussa tapahtumassa. Ja me olemme nyt tämän 'räjähdyksen' seurauksia ja enää me voimme vain haaveilla valon nopeuden ylittämisestä.

Aineen ja kaikkien luonnonlakien ominaisuudet ovat sattumalta asettuneet 60 desimaalin tarkkuudella kohdalleen, jotta maailma olisi elämälle kelvollinen. Aine sattui järjestymään informaatiota pursuavaksi elämäksi, koska luonnonlait sattuivat olemaan 'pakottavia'. Vankkumatonta todellisuutta ovat myös elämän suunnaton monimuotoisuus ja monimutkaisuus, mutaatioiden haitat, elämän synnyn ongelmat, fylogeneettiset ristiriidat jne.

Kehitysopin saama laaja kannatus osoittaa, että ei tässä tilanteessa (usko vs. todellisuus) tapahdu mitään erityistä. Ihminen voi aina tulkita kaikki havainnot oman maailmankuvansa mukaisiksi, tai jättää sopivasti ongelmia avoimiksi. Valtaoja tunnustaa hienosäädön olemassaolon, mutta selittää se lopulta sattumalla. Elämän synnyn hän selittää luonnonlakien pakottavuudella. Tämä on ihan loogista. Koska kehitysoppi on totta, niin silloin maailma on olemassa sattumalta ja luonnonlakien on täytynyt pakottaa aine eläväksi.

Olisikin aika kummallista, jos joku ihminen eläisi maailmassa, joka olisi hänelle täysin selittämätön tai järjen vastainen. Kukaan tuskin sietäisi sellaista tilannetta pitkään. Jokaisella on oma maailmanselityksensä. Ja aivan varmasti osalla meistä se on vain uskonvarainen eli se ei perustu "vankkumattomaan todellisuuteen."


s. 221
"Me rontit myös vältämme avointa keskustelua, koska emme ole kinnostuneita väittelemään siitä, onko Maa litteä pelkästään koska Raamatussa niin sanotaan. Mistään muustahan kreationismissa ei loppujen lopuksi ole kyse."

Raamatussa ei sanota, että Maa on litteä, eikä siihen kirkon piirissä ole koskaan uskottu. Se on vain myytti, jota kylläkin ahkerasti viljellään. Tähän myyttiin vetoamalla Valtaoja pyrkii rakentamaan olkiukkoa eli vähättelemään ja vääristelemään vastapuolen argumentteja. Tämä on kummallista, koska hän kuitenkin samaan aikaan myöntää maailmankaikkeuden hienosäädön, joka on eräs kreationistien argumenteista.

Alkuperäkysymys on kuitenkin vaikein älyllinen ongelma, jonka ihminen voi kohdata. Sitä  ei ole helppo käsitellä neutraalisti kaupan kassajonon valinnan tapaan, vaan vastauksen valinta vaikuttaa merkittävästi käsitykseemme todellisuuden perimmäisestä luonteesta ja minäkuvaamme. Valtaojan tapauksessa pelissä on niin suuret panokset, että ainoa mahdollinen vastaus on naturalismi. Vain aine ja energia voi selittää aineen ja energian.

"Nyt minä Esko olen rakastunut sinuun (kehitysoppi)."