lauantai 18. marraskuuta 2017

Huonoa suunnittelua


Ateistiystäväni Pekka (nimi mahdollisesti muutettu) on esittänyt, että ihminen ei voi olla suunniteltu, koska syödessä on tukehtumisriski. Ystäväni mukaan vain (älytön) evoluutio voi tuottaa tällaisen epätäydellisen konstruktion. Mutta onko ihmisen anatomia todella niin huonoa suunnittelua että se kumoaa suunnitteluidean?


Onko ihmisen kurkun anatomia huonosti suunniteltu?

Ystäväni kertoi kysyneensä tästä asiasta "useilta järkeviltä ihmisiltä" ja lähes kaikki olivat sitä mieltä, että syömiseen liittyvän tukehtumisriskin vuoksi ihminen on huonosti suunniteltu. Älykäs suunnittelija ei siis missään tapauksessa suunnittelisi sellaista rakennetta.

Miten pääsemme tästä tukehtumisriskistä eroon? Erotetaan henkitorvi ja ruokatorvi toisistaan erillisiksi kanaviksi. Nyt ruoka voi mennä vain vatsalaukkuun eikä mihinkään muualle ja samoin ilma voi nenästä mennä vain keuhkoihin. Tämä ratkaisu ei kuitenkaan ole hyvä, koska menetämme puhekyvyn ja kyvyn imeä tai puhaltaa. Mikäli saisimme suuhumme jotain pahanmakuista tai jopa vaarallista ainetta, emme voisi sylkäistä sitä pois. Voisimme vain kielen ja huulien avulla yrittää työntää sitä ulos suusta. Tämä olisi hidasta ja työlästä. Lisäksi tukehtumisriski vain kasvaisi. Tukehtuisimme tavallisen nuhakuumeen aiheuttamaan nenän tukkoisuuteen. Eikä "mykkäkoulukaan" olisi kovin kiva asia. Alkuperäinen on siis parempi kuin tämä "paranneltu" versio.

Joudumme siis palaamaan suunnittelupöydän ääreen. Tukkoisen nenän aiheuttama tukehtumisriski ja puhekyvyn menetys ovat niin vakavia ongelmia, että ne on jotenkin hoidettava. Nenän lisäksi olisi ilmalle oltava joku vaihtoehtoinen kulkureitti, jota nuhakuume ei voi tukkia. Suu tai joku sen kaltainen olisi hyvä, koska se on käytännössä osoittautunut toimivaksi. Mutta koska nyt olemassa oleva suu on varattu vain syömiseen, tarvitsemme toisen suun tai sen kaltaisen elimen varailmanottoaukoksi ja puheen tuottamiseen. Toisen suun laittaminen päähän vaatisi isomman pään ja muitakin muutoksia. Toinen suu pitäisi yhdistää nenään ja keuhkoihin. Käytännössä meillä olisi kaksi suuta, joista toisella vain syötäisiin ja toisella tuotettaisiin puhe ja se toimisi varailmanottoaukkona.

Mutta syöminen suulla johon ei ole yhdistetty palkeita (eli keuhkoja) ei olisi niin mukavaa. Emme voisi imeä mehua pillillä tai ryystää kuumaa kahvia lautasen reunalta. Emmekä sylkeä hedelmien siemeniä lattialle (jos on ostettu vähemmän mutatoituneita hedelmiä). Syömäsuuhun olisi siis liitettävä palkeet eli jonkinlaiset keuhkojen kaltaiset elimet, jotta saisimme syömistapahtumasta nautittavamman. Toiset keuhkot tekisivät anatomiastamme entistä monimutkaisemman. Kaksi suuta ja kahdet keuhkot ei tunnu järkevältä, vaikka pääsisimme syömisen aiheuttamasta tukehtumisriskistä eroon.

Mikäs siis neuvoksi? Karvakuonolla ei ole toimivaa ratkaisua tähän vaihtoehtoisen anatomian ongelmaan, joten alkuperäinen on edelleen parempi.

Kun suunnittelija etsii ratkaisua johonkin ongelmaan, on hänen aina otettava huomioon erilaiset reunaehdot, fysikaaliset rajoitteet ja teknisten yksityiskohtien painoarvoerot. Ongelman paras kokonaisratkaisu ei tarkoita sitä, että ratkaisun jokainen yksityiskohta olisi optimaalisin mahdollinen. Ratkaisu on kokonaisuudessaan eli kaikki seikat huomioiden optimaalisin.