lauantai 25. joulukuuta 2021

Jouluyön uni


Näin viime yönä erikoisen unen. Olin unessa Jumalan käsivarsilla.

Unen alussa olin vaimoni kanssa roskasäiliön vieressä. Tapani mukaan etsin roskasäiliöstä jotain "hyvää kamaa", jota voisin käyttää omissa projekteissani. Olenkin usein löytänyt roskalavoilta käyttökelpoista tavaraa. Roskien penkomiseen liittyi jollakin erikoisella (mitä vain unessa voi tapahtua) tavalla muiden ihmisten auttaminen ja Jumalan hyväksyntä. En osaa selittää asiaa kunnolla, koska tunnetila jäi unessa utuiseksi.

Sitten Jumala ilmaantui paikalle. En nähnyt Häntä, mutta saatoin aistia Hänen läsnäolonsa. Jumala asetti minut tuoliin niin, että olin selin Häneen. Sitten Hän nosti minut ilmaan ja lähti kuljettamaan minua jonnekin. Lensimme talon läpi, jolloin saatoin nähdä talon sisällä olevat huonekalut ja nousimme yhä korkeammalle. Minua alkoi pelottaa, sillä en tiennyt minne Jumala oli viemässä minua.

Sitten huomasin molemmilla puolilla Jumalan käsivarret, jotka kannettelivat tuolia. Käsivarret näyttivät voimakkailta ja niitä katsellessani pelkoni alkoi hälvetä ja mieleni rauhoittui. Minulle tuli turvallinen ja levollinen olo. Minun oli hyvä olla.

Sitten heräsin ja huomasin olevani omassa sängyssä.


Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret.

5. Moos. 33:27

perjantai 17. joulukuuta 2021

James Webb-teleskoopin havaintoennuste

James Webb-teleskooppi laukaistaan avaruuteen lähipäivinä ja siitä pitäisi tulla ihmiskunnan historian tehokkain kaukoputki, jonka odotetaan tuovan paljon uutta tietoa avaruudesta, erityisesti universumin varhaisista vaiheista.

Kuva 1. Rakkikoirulin teleskooppi (Bresser Messier AR-152S / 760) ei ihan vedä vertoja James Webb-teleskoopille, mutta hyvin silläkin näkee. Jalusta on omatekoinen (mm. roskiksesta löytyneitä Ikea-sängyn vaneririmoja) n. 80-vuotta vanhoja messinkiosia lukuunottamatta. Korkeusasetuksen hienosäätöruuvina on fillarin akseli ja mutteri on pöllitty vaimon pyörästä (lupa on saatu jälkikäteen). Okulaareja olen irroitellut vanhoista Zuihon kiikareista 6x30, 8x30 ja 7x50. Viimeinen antaa mukavan n. 2 asteen näkökentän eli Plejaditkin mahtuu kokonaan näyttöön. Rakkikoirulin teleskoopin kustannuksetkin häviävät James Webbille. Putki(OTA) 50 € (Tori.fi) ja jalustaan on mennyt n. 20 € + punaviinipullo ystävälle, joka antoi messinkiosat. Mutta ainahan jostakin löytyy se halvin ratkaisu!


James Webb-teleskoopin tuoman uuden tiedon uskotaan täydentävän universumin alkuperän ja kehityksen naturalistisia (laajassa mielessä kehitysopillisia) teorioita ja tarinoita. Näin varmaan jossain määrin tulee tapahtumaankin.

Vaikka ennustaminen ei kuulukaan arkiseen toimenkuvaani, niin teen tässä kuitenkin pienen ennusteen James Webb-teleskoopin havainnoista.

Ennustan, että James Webb-teleskoopilla havaitaan "pitkälle kehittyneitä" tai "vanhalta näyttäviä" galakseja, tähtiä ym. universumin rakenneosia jo hyvin nuoressa universumissa. Havainnot yllättävät tutkijat, jotka joutuvat taas kerran rukkaamaan kehitysopillista aikajanaansa. Kaikki onkin yllättävän valmiin näköistä tai "pitkälle kehittynyttä". Ehkäpä keksitään uusi inflaatiomalli, jonka mukaan universumin kehitys voikin tapahtua hyvin nopeasti.

On myös todennäköistä, että kosmologinen periaate joutuu uusien havaintojen myötä entistä ahtaammalle ja Maan erityisasema maailmankaikkeudessa tulee korostumaan.

lauantai 4. syyskuuta 2021

Luominen-lehti floppasi

Luominen-lehden nr. 42 artikkelissa "Aurinkokunta" korostetaan aurinkokeskisen mallin paremmuutta geosentriseen malliin verrattuna. Artikkeli on kuitenkin tieteellisesti heikkotasoinen, koska se esittää geosentrisen mallin heikoimmassa muodossaan jättäen pois oleellista informaatiota mallien tasapuoliseen vertailuun.

Luominen-lehti on CMI:n (Creation Ministries International) julkaiseman Creation-lehden suomenkielinen versio, jota Luominen ry. julkaisee Suomessa. CMI ja Luominen ry. uskovat kreationismiin (luomisoppi) ja nuoreen (n. 6000 v.) maapalloon. Lehtien välityksellä yhdistykset pyrkivät tuomaan esiin tätä näkemystä.

CMI:n sitoutuminen naturalistiseen kopernikanismiin on yllättävää, koska muutoin se tulkitsee Raamatun tekstiä varsin kirjaimellisesti. Aurinkokeskisen mallin suosiminen vaikeuttaa Raamatun tekstin tulkitsemista huomattavasti. Esimerkiksi Joosuan pitkä päivä (Joosua 10: 12-13) ja Aahaan aurinkokellon varjon siirtyminen takaisinpäin (Jesaja 38: 8) jäävät vaille kunnollista selitystä.

CMI:n tulkinta poikkeaa myös esimerkiksi Martti Lutherin Raamatun tulkinnasta:

"Näissäkin asioissa, jotka näin laitetaan sekaisin, uskon Pyhiin Kirjoituksiin, sillä Joosua käski aurinkoa olemaan paikoillaan, eikä maata."

Luominen-lehden artikkelissa geosentrisen malli esitetään Ptolemaioksen esittämässä muodossa, jossa kaikki taivaankappaleet on laitettu kiertämään liikkumatonta Maata. Ptolemaioksen malli on monimutkainen lukuisine episykleineen ja se tulisikin ymmärtää lähinnä matemaattisgeometrisenä eikä fysikaalisena mallina.

Ptolemaioksen mallin sijaan geosentrisestä mallista pitäisi käyttää Tyko Brahen v. 1588 esittämää muotoa, jossa Aurinko ja Kuu kiertävät täysin liikkumatonta Maata ja muut planeetat kiertävät Aurinkoa. Brahen malli selittää planeettojen liikkeet yhtä hyvin kuin kopernikaaninen malli eli siinä suhteessa ne ovat tasavertaisia. Heliosentrisessä järjestelmässä planeettojen Maahan näkyviin liikkeisiin vaikuttaa Maan [oletettu] liike. Samat havainnot selitetään geosentrisessä järjestelmässä Auringon [oletetusta] liikkeestä johtuviksi. On myös huomattava, että havaintojarjestelmä on geosentrinen eli kaikki planeettojen liikkeitä koskevat havainnot tehdään Maasta ja havainnoissa käytetty koordinaatisto on kiinnitetty Maahan, joten planeetat näkyvät aina samassa suunnassa riippumatta siitä millaiseksi aurinkokunnan kiertojärjestys oletetaan.

Simon Stevin on perinpohjaisesti vertaillut malleja ja toteaa niiden selittävän planeettaliikkeen yhtä hyvin. Vaikka Stevin tunsi molemmat mallit hyvin ja oli tietoinen niiden havaintoteknisestä ja matemaattisesta samanarvoisuudesta, niin jostain syystä hän kuitenkin piti kopernikaanista mallia parempana. Stevinin kirjoituksista ei löydy selvää syytä valintaan. Ehkäpä hän vain halusi olla mukana uuden tieteellisen näkemyksen eturintamassa? Tosiasiassa Stevinin elinaikana ei sellaista syytä vielä tunnettu, vaan ne opittiin tuntemaan paljon myöhemmin. Esimerkiksi kosmologi Kari Enqvist vetoaa Maan ja Auringon massaeroon, joka hänen mukaansa selittää kiertojärjestyksen.


sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Ihmisestä on tulossa lisääntymiskyvytön 2040-luvulla


Ihmisen evoluutio etenee nykyään vauhdilla ja ihminen on kehittymässä lisääntymiskyvyttömäksi 2040-luvulla.

Siittiö ja munasolu.

Sekä miesten että naisten hedelmällisyys heikkenee koko ajan. Miesten siittiöiden määrä ja laatu laskee nopeasti. Mikäli tämä kehitys jatkuu samanlaisena lähitulevaisuudessa, niin ihminen on menettämässä lisääntymiskykynsä jo 2040-luvulla, koska silloin lähes kaikkien raskauksien käynnistyminen vaatii hedelmällisyyshoitoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tänä vuonna ja sen jälkeen syntyvät ihmiset ovat lisääntymiskyvyttömiä.

Evoluutiota ja kehitysoppia on käytetty erityisesti elämän monimuotoisuuden selittämiseen. Nyt on lienee selvää, että sillä voidaan selittää myös lajien perimän rappeutuminen ja sukupuutto.

Kehitysopillisiin tarinoihin liittyy oleellisena osana vuosimiljoonat (ja miljardit). Ihmisen kehittyminen lisääntymiskykyisestä lisääntymiskyvyttömäksi on tapahtumassa kuitenkin vain n. 50 vuodessa, mikä on silmänräpäys kehitysopillisessa aikaskaalassa. Tämä myös osoittaa, että kohtalaisen merkittäviä evolutiivisia muutoksia voi tapahtua hyvinkin nopeasti. Jokuhan saattaisi jopa kyseenalaistaa kehitysopillisten vuosimiljoonien olemassaolon?!


Lähteet:

https://yle.fi/uutiset/3-11871490

https://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/siittiokato-lahestyy-katastrofia

perjantai 9. huhtikuuta 2021

Espanjantauti Helsingin Sanomissa 1918


Helsingin Sanomat kirjoitti espanjantaudista 10.7.1918 pikku-uutisia palstalla.


Helsingin Sanomat kertoi espanjantaudista 10.7.1918

Koronavirus on voittajatyyppiä, ainakin mitä tulee mediahysteriaan. Se on ollut YLEn etusivulla kuukausikaupalla ja Helsingin Sanomatkin uhraa sille palstatilaa sivutolkulla. Toisin oli sata vuotta sitten, jolloin espanjantauti tappoi moninkertaisen määrän ihmisiä koronavirukseen verrattuna. Espanjantaudista kerrottiin Helsingin Sanomissa muiden pikku-uutisten joukossa. Samalla palstalla oli Helsingin säätiedotus.

Helsingin Sanomat kertoi espanjantaudista mm. seuraavasti:

"Se kiertää tätä nykyä koko maailmaa. Espanjan kuninkaallisesta linnasta se on ehtinyt Kaivohuoneen operettilavalle, ehkäpä jo paljon pidemmällekin. Joka toinen ihminen on sairaana ja syö aspiriinia, joka kolmas on vuoteessa...
Yhtä hullusti ovat asiat tätä nykyä koko maailmassa. Kaikkialla raivoaa tuo espanjalainen sairaus..."


Käytetyn palstatilan perusteella espanjantauti ei aiheuttanut samanlaista hysteriaa kuin koronavirus nyt aiheuttaa. Mikä asia oli silloin toisin niin perustavanlaatuisella tavalla? Tiedonvälitys on tehostunut ja reaaliaikaistunut, mutta voiko se selittää eroa kokonaan? Ehkäpä vakava sairaus ja kuolema olivat silloin niin lähellä jokapäiväistä elämää, että niihin ei osattu suhtautua hysteerisesti.

Inhimillinen kärsimys ja suru jää kuitenkin uutisvirran taakse eikä sen määrää voida mitata palstamillimetreinä.


Lähde:

digi.kansalliskirjasto.fi

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Kehitysoppi selittää eliöiden samankaltaisuudet


Kehitysopin keskeisen opinkappaleen mukaan eri eliölajit ovat polveutuneet toisistaan. Polveutumisen todisteena pidetään eliöiden samankaltaisia ominaisuuksia. Kaikkia samankaltaisuuksia ei kuitenkaan voida selittää eliöiden polveutumisella.

Kuva 1. Etelänjauhiaisen kerrotaan saaneen kasvilta geenin yli 30 miljoonaa vuotta sitten. Kuva: Wikipedia.

Eliöiden samankaltaiset eli homologiset ominaisuudet todistavat eliöiden polveutumisen siinä tapauksessa, että eliölajit voidaan asetella polveutumista kuvaavaan evoluutiopuuhun eli fylogeneettiseen puuhun.

Eliöiden sijoittaminen fylogeneettiseen puuhun samankaltaisuuksien perusteella ei kuitenkaan aina onnistu, mutta se ei haittaa kehitysoppia millään tavalla, koska jäljellä on vielä muita kehitysopillisia selityksiä.

Eliöiden samankaltaisuus voidaan selittää konvergenttisellä evoluutiolla, jolloin samankaltaiset ominaisuudet ovat kehittyneet toisistaan riippumatta esim. samankaltaisen valintapaineen seurauksena. Esimerkiksi silmän (näkökyky) ja fotosynteesin (valoenergian hyödyntäminen) uskotaan kehittyneen lukuisia kertoja itsenäisesti.

Joskus kovergenttistä evoluutiota ei jostain syystä haluta käyttää samankaltaisuuden selityksenä. Silloin samankaltaisuus voidaan selittää horisontaalisella geeninsiirrolla. Esimerkiksi etelänjauhiaisen (Bemisia tabaci) kerrotaan saaneen fenoliyhdisteitä hajottavan geenin (btpmat1) kasvilta, jota se käyttää ravinnokseen. (Kettunen 2021)

Koska vuosimiljoonat kuuluvat oleellisena osana kehitysoppiin, niin etelänjauhiaisenkin kerrotaan saaneen selviytymisensä kannalta tärkeän geenin ainakin 30 miljoonaa vuotta sitten. Etelänjauhiasen kannalta se on tietysti hyvä asia, sillä muutoin ötökkä olisi kuollut kasvin tuottamiin myrkkyihin jo kauan ennenkuin ihminen olisi voinut löytää sen geenit.

Jos eliöiden samankaltaisuudet voidaan selittää ainakin kahdella eri tavalla, jotka eivät tue eliöiden polveutumista eli kehitysopin keskeistä dogmia, niin onko kehitysoppi uskottava ylipäätään?

Jos fysiikassa havaittavalle ilmiölle on olemassa erilaisia teoreettisia selitysvaihtoehtoja, niin silloin mitään vaihtoehtoa ei voida pitää ehdottaman varmana. Ei ainakaan niin varmana, kuin kehitysoppia pidetään elämän alkuperän selityksenä.

Kuva 2. Kehitysopin logiikka.


Lisää eliöiden polveutumisesta.


Lähde:

Kettunen, Niko (2021): Ennennäkemätön havainto: kasvigeeni siirtyi hyönteiseen, Helsingin Sanomat, Tiede B7, 1.4.2021

torstai 25. maaliskuuta 2021

Alussa oli fotosynteesi


Uusi tutkimus osoittaa, että jo varhaisimmat bakteerit kykenivät fotosynteesiin eli fotosynteesi on ollut olemassa elämän alusta lähtien.

Syanobakteereita vedessä.

Kehitysopillisen tarinan mukaan monimutkaisen elämän kehitys on vaatinut happea. Hapen ilmaantumiseen on taas tarvittu fotosynteesin kehittyminen, jonka on uskottu kestäneen useita vuosimiljardeja. Nyt nämä fotosynteesin evoluutioon tarvittavat vuosimiljardit ovat kuitenkin haihtuneet ilmaan, koska jo varhaisimpien elämänmuotojen (bakteerit) on havaittu kyenneen fotosynteesiin eli hajottamaan vettä hapeksi ja vedyksi.

Kehitysopillisten vuosimiljoonien tai vuosimiljardien haihtuminen tieteen uusien havaintojen edessä ei ole mikään yllätys. Se on sääntö eikä poikkeus.


Lähde:

https://www.imperial.ac.uk/news/217553/photosynthesis-could-life-itself/

maanantai 15. maaliskuuta 2021

Entropia ja informaatio


Kari Lagerspetzin tulkinnan mukaan (Tieteessä Tapahtuu 8/2011) termodynamiikan toinen peruslaki eli yleisemmin toinen pääsääntö koskee koko maailmaa ja "suljettuja" järjestelmiä, mutta ei "avoimia" järjestelmiä. Lagerspetzin tulkinta on mielenkiintoinen, mutta termodynamiikka sallii myös toisenlaisen tulkinnan.

Puhuessaan "suljetusta" järjestelmästä Lagerspetz viittaa termodynamiikan toisen pääsäännön tunnetuimpaan muotoiluun, jonka mukaan eristetyn systeemin entropia voi vain kasvaa tai pysyä vakiona. Toinen pääsääntö on muotoiltu useilla ekvivalenttisilla tavoilla, jotka voidaan johtaa toisistaan. Toinen yleinen muotoilu on: Lämpö virtaa korkeammasta lämpötilasta alempaan lämpötilaan. Toista pääsääntöä koskevassa populääritieteellisessä keskustelussa usein puhutaan suljetusta systeemistä, kun tarkoitetaan eristettyä systeemiä. Systeemi on eristetty, jos sen rajapinnan läpi ei kulje lämpöä eikä ainetta. Suljetun systeemin rajapinnan läpi voi kulkea lämpöä, mutta ei ainetta. Avoimen systeemin rajapinnan läpi voi kulkea sekä lämpöä että ainetta (Hemilä & Utriainen, 1989). Termodynaamisen tarkastelun kohteena olevan systeemin rajapinnan ominaisuus ei vaikuta toisen pääsäännön voimassaoloon millään tavoin. Toinen pääsääntö pätee kaikenlaisissa systeemeissä eli avoimissa, suljetuissa ja eristetyissä (Kondepudi & Prigogine, 1999; O'Connell & Haile, 2005). Roger Penrosen mukaan toisen pääsäännön universaalius ulottuu kaikkiin ajateltavissa oleviin dynaamisiin systeemeihin (Penrose, 2010).

Termodynamiikan toinen pääsääntö määrittää jokaisen luonnollisen eli spontaanin prosessin suunnan, joka on aina kohti suurempaa entropiaa ja todennäköisyyttä tai kansanomaisemmin kohti suurempaa epäjärjestystä. Luonnolliset prosessit ovat aina palautumattomia eli irreversiibeleitä ja juuri tähän ominaisuuteen eli palautumattomuuteen entropian kasvu ja termodynamiikan toinen pääsääntö liittyvät. Palautumattomuudet ovat erilaisia energiahäviöitä, joissa energiaa muuttuu käyttökelvottomampaan muotoon, useimmiten lämmöksi. Luonnollisen prosessin tapahtumapaikan eli systeemin rajapinnan ominaisuuksilla ei ole merkitystä siihen, mihin suuntaan entropian määrä muuttuu luonnollisen prosessin seurauksena. Kokeellisesti havaittu lainalaisuus eli termodynamiikan toinen pääsääntö kertoo sen yksikäsitteisesti.

Kun puhutaan luonnollisesta prosessista, niin mitä silloin itse asiassa tapahtuu. Yleisesti voidaan sanoa, että erilaiset fysikaaliset potentiaalierot tasoittuvat. Nämä voivat olla esimerkiksi kemiallisia, sähköisiä tai mekaanisia.

Jokaisen järjestelmän entropiatase voidaan määrittää kahdella termillä, joista toinen kuvaa entropian muutosta, joka aiheutuu systeemissä tapahtuvista palautumattomuuksista eli luonnollisista prosesseista ja toinen systeemin rajapinnan läpi kulkevasta lämmöstä  (McQuarrie & Simon, 1999; Turns, 2006; Cengel ym., 2008). Ensimmäinen termi on aina positiivinen eli systeemin entropiaa lisäävä ja toinen voi olla positiivinen, negatiivinen tai nolla riippuen siitä mihin suuntaan lämpö kulkee. Jos lämpö kulkee järjestelmästä ympäristöön, niin silloin järjestelmän entropia vähenee ja jos se kulkee ympäristöstä järjestelmään, niin silloin järjestelmän entropia kasvaa. Eristetyn systeemin tapauksessa sekä kaikissa adiabaattisissa tilanmuutoksissa tämä termi on nolla (lämpö ei siirry systeemin rajapinnan läpi) eli sillä ei ole vaikutusta järjestelmän entropiataseeseen. Itse asiassa lämmön poistuminen systeemistä on ainoa tapa, jolla systeemin entropia voi vähentyä (Van Wylen, 1959; Cengel ym., 2008).

Entropian muutosta systeemissä ja ympäristössä voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Kuumaa kahvia on termospullossa, jossa on täydellinen eriste. Toisen pääsäännön mukaan eristetyn systeemin entropia voi vain kasvaa tai pysyä vakiona. Mikäli termospullossa ei tapahdu palautumattomia prosesseja, niin sen entropia pysyy vakiona. Jos termospullossa tapahtuu palautumaton prosessi (vaikkapa sokeripalan liukeneminen kahviin), niin sen entropia kasvaa tämän seurauksena. Mikäli termospullon entropiaa halutaan vähentää, on em. entropiataselauseen perusteella poistettava eriste pullon ympäriltä, jolloin lämpö pääsee siirtymään pullosta ympäristöön. Tällöin pullon entropia vähenee "ympäristön kustannuksella", koska ympäristöön siirtynyt lämpö kasvattaa ympäristön entropiaa. Systeemin ja ympäristön yhteenlaskettu entropianmuutos on aina positiivinen eli ympäristön entropian muutos on suurempi kuin pullon entropian muutos. Mikäli pullosta poistunut lämpö jää kokonaisuudessaan ympäristöön, tällöin pullo ja sen ympäristö muodostavat yhdessä eristetyn systeemin, jonka entropian me juuri havaitsimme kasvaneen. Samalla me huomaamme, että termodynamiikan toinen pääsääntö oli oikeassa väittäessään, että eristetyn systeemin entropia voi vain kasvaa tai pysyä vakiona. Mikäli tarkastelun kohteena oleva systeemi ei ole eristetty, niin aina voidaan ottaa mukaan niin suuri ympäristö, että jälleen saadaan eristetty systeemi (Ryti, 1971). Riippumatta siitä onko tarkastelun kohteena pullo tai pullo ja sen ympäristö, niin termodynamiikan toinen pääsääntö on koko ajan voimassa eikä tarkastelun kohteena oleva systeemi tai sen rajapinnan ominaisuus vaikuta toisen pääsäännön voimassaoloon.

Vaikka termospullon eristeen poistolla pullosta poistui lämpöä ympäristöön ja sen entropia laski, niin pullossa ei silti tapahtunut kovin oleellista järjestyksen kasvua. Pullon lämpötilan laskiessa voidaan havaita vain, että kahvin atomien lämpöliike hidastuu. Periaatteessa pullon lämpötila voisi laskea lähelle absoluuttista nollapistettä, jolloin atomien lämpöliike lakkaa ja entropia on minimissään. On selvää, että systeemin entropian väheneminen ei selitä järjestyksen kasvua systeemissä.

Toisena esimerkinä tarkastellaan taloa, jota lämmitetään ilmalämpöpumpulla. Tässä tapauksessa systeemiin (talo) siirretään lämpöä ympäristöstä (ulkoilmasta) eli periaatteessa toimitaan toisen pääsäännön vastaisesti (luonnollisen prosessin spontaania suuntaa vastaan) siirtämällä lämpöä alemmasta lämpösäiliöstä korkeampaan lämpösäiliöön. Mutta mitä tapahtuu systeemin ja ympäristön entropialle? Koska systeemiin virtaa lämpöä (energiaa), sen entropia kasvaa. Vastaavasti ympäristön entropia vähenee, koska lämpö siirtyy ympäristöstä pois. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että vaikka systeemin entropia kasvaa, niin systeemin ja ympäristön muodostaman kokonaisuuden järjestys kasvaa. Ympäristöään lämpimämpi systeemi + ympäristö on
järjestyneempi kokonaisuus kuin ympäristönsä kanssa lämpötasapainossa olevan systeemin ja ympäristön muodostama kokonaisuus. Järjestyksen kasvu selittyy sillä, että lämmönsiirto systeemiin kasvattaa myös systeemin entalpiaa ja vapaata energiaa. Toista pääsääntöä ei myöskään rikota, sillä ilmalämpöpumppu tekee työtä ja ilmalämpöpumpun häviöt kasvattavat entropiaa.

Vaikka Lagerspetzin artikkelin otsikko oli "Elämä ja informaation alkuperä" itse teksti käsitteli hyvin vähän informaation alkuperää. Lagerspetz kertoi nukleotidien rakenneosista sekä niiden mahdollisista syntymekanismeista ja mainitsi että nämä yhdisteet ovat avainasemassa kaikessa eliöissä tapahtuvissa informaation talletuksessa ja siirrossa, mutta nukleotidit  ovat vain informaation kiinnitysalusta. Vaikka meillä olisi tarkka tieto siitä miten nukleotidit syntyvät spontaanisti rakenneosistaan se ei vielä ratkaisisi informaation alkuperäongelmaa. Informaatioon liittyy aina myös syntaksi eli koodi, jolla informaatio on talletettu kiinnitysalustaansa. Tieteessä tapahtuu-lehden artikkelit sisältävät informaatioita, joka perustuu tiettyyn spesifiin syntaksiin. Edelleen tämä tietyllä syntaksilla toteutettu informaatio on kiinnitetty fyysiseen alustaan, joka koostuu musteesta ja paperista. Musteen ja paperin alkuperä tai musteen ja paperin väliset vuorovaikutukset ei välttämättä ratkaise informaation sisältävän syntaksin ja itse informaation alkuperää.

Lagerspetzin mukaan informaatio voi tuottaa epätodennäköisiä poikkeamia entropian yleisestä kasvusta maailmassa. Tässä hän on ihan oikeassa. Kaukana tasapainosta olevien eli hyvin epätodennäisten poikkamien olemassaoloon entropian kasvuun pyrkivässä maailmassa tarvitaan informaatiota. Eliöt käyttävät informaatioita tuottaessaan monimutkaisia molekyylirakenteita, joita edelleen käytetään muiden järjestelmien rakentamiseen ja ylläpitoon. Eliöt tarvitsevat kuitenkin informaation ja energian lisäksi monimutkaisia molekyylikoneita, joilla esimerkiksi auringon energia saadaan valjastettua hyötykäyttöön. Kaikki eliöiden avoimet järjestelmät toimivat kuitenkin termodynamiikan toisen pääsäännön alaisena eli niihinkin liittyy energiahäviöitä eli palautumattomuuksia.




Kirjallisuus:


Cengel, Yunus A & Turner, Robert H & Cimbala, John M. (2008). Fundamentals of Thermal-Fluid Sciences, McGraw-Hill, New York

Heino, Jyrki & Vuento, Matti (2001). Solubiologia, WSOY

Hemilä, Simo & Utriainen, Juha (1989). Lämpöoppi, Suomen Fyysikkoseura, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä

Kondepudi, Dilip & Prigogine Ilya (1999). Modern Thermodynamics, From Heat Engines to Dissipative Structures, John Wiley & Sons, New York

McQuarrie, Donald A. & Simon, John D. (1999). Molecular Thermodynamics, University Science Books, Sausalito

Nelson, David L. & Cox, Michael M. (2008). Priciples of Biochemistry, W.H. Freeman and Company, New York

O'Connell, John Paul & Haile, J.M. (2005). Thermodynamics: fundamentals for applications, Cambridge University Press

Penrose, Roger (2010). Cycles of Time An extraordinary new view of the Universe, The Bodley Head

Ryti, Henrik (1971). Termodynamiikka, Tekniikan käsikirja osa 2, WSOY

Tapana, Pentti (2010). Elävä Solu, Gaudeamus

Turns, Stephen, R. (2006). Thermal-fluid sciences An Integrated Approach, Cambridge University Press, New York

Van Wylen, Gordon J. (1959). Thermodynamics, John Wiley & Sons, New York

tiistai 26. tammikuuta 2021

Helsingin Sanomat: Umpilisäke ei ole turha jäänne

Umpilisäke on ollut eräs evoluution todisteista, jota evoluution puolustajat ovat käyttäneet aivan viime vuosiin asti. 


Evoluutioteorian mukaan umpilisäke on ollut "surkastuma", jonka olemassaolo voidaan ymmärtää vain jäänteenä piirteestä, joka on joskus ollut hyödyllinen eliön kantamuodolle.

Jerry Coyne (2011: 93):

"Umpilisäke... on jäänne, sillä se ei enää palvele sitä tarkoitusta, jota varten se kehittyi. Miksi meillä siis on se edelleen? Emme tiedä vastausta."

Vaikka Coyne sanoo olevansa tietämätön umpilisäkkeen olemassaolon syystä, niin silti hän kertoo sen olevan jäänne ja hän käyttää sitä evoluution todisteena.

Helsingin Sanomat (2021):

"Viime vuosikymmeninä vanha [kehitysopin mukainen] käsitys umpilisäkkeestä on muuttunut. Se ei suinkaan ole turha jäänne, vaan osa suoliston immuunipuolustusta. Umpilisäkkeessä muodostuu suuri osa immoglubuliini A:sta, vasta-aineesta, jolla suolisto suojautuu sitä uhkaavia bakteereita vastaan. Samalla lisäkkeessä on oma, muusta suolistosta erillinen bakteeristo, joka alkaa kehittyä pian syntymän jälkeen. Umpilisäke on hyvin sitkeä taustatuki. Kun suoliston muu bakteeristo muuttuu esimerkiksi antibioottikuurin vuoksi, se toipuu nopeammin ihmisillä, joilla umpilisäke on yhä tallella."

(Lainaus sisältää myös alkuperäistekstissä olleita Helsingin yliopiston gastroentorologian professori Martti Färkkilän siteerauksia, joita ei tässä ole eritelty.)

Umpilisäkkeen olemassaoloa ei siis tarvitse ymmärtää tai selittää vain evolutiivisena jäänteenä. Sen olemassaololle ja toiminnalle on olemassa ihan järkevä selitys. Se on hyödyllinen ja edistää kantajansa terveyttä. Siinä muodossa se myös täyttää älykkään suunnittelun kriteerin. Älykäs suunnittelija olisi voinut suunnitella sellaisen elimen luomaansa eliöön.

Miksi evoluutioteoriaa on täytynyt todistella heikkolaatuisella todisteella? Syy on se, että kunnollisia todisteita ei ole olemassa. Lisää umpilisäkkeestä.

Lähteet:

Coyne, Jerry A. (2011): Miksi evoluutio on totta, Vastapaino 2011

Merimaa, Juha (2021): Umpilisäke poistetaan usein yhä turhaan, Helsingin Sanomat, Tiede, B6, 25.1.2021

torstai 7. tammikuuta 2021

Jeesuksen kuoleman jälkeiset tapahtumat


Helsingin Sanomiin lähetetty mielipidekirjoitus.

Ville Similä kertoi luotettavaksi uskottua tietoa Jeesuksen elämästä (HS ulkomaat 24.12.). Kirjoitus päättyi Jeesuksen kuolemaan, vaikka kuoleman jälkeisillä tapahtumilla on ollut suuri merkitys kristityille. Similän esiin tuomaa logiikkaa soveltaen on myös uskottavaa, että Jeesus haudattiin ja hänen hautansa havaittiin tyhjäksi pian hautauksen jälkeen. Tästä kertoo se, että evankeliumien mukaan naiset löysivät tyhjän haudan. Naiset eivat kelvanneet todistajiksi juutalaisessa oikeudenistunnossa, joten on epätodennäköistä, että heidät olisi laitettu merkittävän tapahtuman todistajiksi sepitteellisessä tarinassa. Jeesus koki häpeällisen kuoleman ristillä ja häntä pidettiin Jumalan kiroamana. Kuitenkin opetuslapset alkoivat oman henkensä uhalla julistamaan oppia ylösnousemuksesta ja mahdollisuudesta ikuiseen elämään Jumalan valtakunnassa. On siis täytynyt tapahtua jotain, jolla on ollut suuri vaikutus heidän todellisuuskäsitykseensä. Ylösnousseen Jeesuksen ilmestyminen heille on todennäköisin selitys.


Apostoli Tuomas koskettaa Jeesusta, Caravaggion maalaus 1602. Wikipedia.