Neptunuksen paikan löytää helposti kiikarilla ja
kaukoputkella itse planeetankin saa näkyviin.
Neptunus näkyy syyskuussa iltayöstä itäkaakossa noin 20 asteen korkeudella Vesimiehen tähdistössä lähellä Vesimiehen ja Kalojen tähdistöjen
rajaa. Planeetta on oppositiossa eli vastapäätä Aurinkoa 16.9., jolloin se näkyy etelässä noin klo 01. Neptunuksen kirkkaus on noin 7,8 magnitudia ja sen väri on siniseen vivahtava.
Neptunuksen paikantamisen voi aloittaa Vesimiehen tähdistön Zeta-, Eta-, Gamma-, ja Pii-tähtien
muodostamasta kolmiomaisesta kuviosta (Kuvan 1 oikeassa yläkulmassa). Kuvio näkyy paljain silmin ja se mahtuu tavallisen kiikarin näkökenttään. Se on eräs "Onnellisten tähtien" ryhmistä ja se tunnetaan nimellä Sad el Achbia eli Onni telttojen. Siitä jatketaan vasemmalle alaviistoon Psi1-, Psi2- ja Psi3-tähtien muodostamaan kuvioon, joka on myös helppo paikantaa. Edelleen nuolien osoittamaa reittiä seuraten Neptunuksen paikka löytyy.
Neptunuksen oikealla puolella on vinon salmiakin muotoinen tähtikuvio, joka on viimeinen taivasmerkki Neptunukseen johtavalla polulla (Kuva 2). Salmiakkikuvion kahden ylimmän tähden muodostama linja osoittaa melko suoraan Neptunukseen. Lisäksi samalla linjalla Neptunuksen vasemmalla puolella on Neptunuksen kanssa samaa kirkkausluokkaa oleva tähti (HD 222878) sekä tämän vasemmalla puolelle kirkkaampi 20 Piscium-tähti, joita voidaan käyttää myös apuna Neptunuksen tunnistamisessa. Syksyn aikana Neptunus liikkuu länteen eli kohti salmiakkikuviota ja marraskuussa se siirtyy salmiakkikuvion sisään, jolloin sen paikantaminen helpottuu entisestään. Joulukuussa planeetan liike länteen pysähtyy ja kääntyy liikkeeksi itäänpäin. Tammikuun alussa Neptunus poistuu salmiakkikuvion sisältä ja kevään aikana se jatkaa liikettään itäänpäin kohti 20 Piscium-tähteä.
Kuva 2. Neptunuksen oikealla puolella on salmiakkikuvio, jonka tähdet ovat hieman Neptunusta kirkkaampia (6,4 - 7,3 magnitudia). 20 Piscium-tähti on kuvan vasemmassa reunassa. |
Mikäli et ensimmäisellä kerralla onnistu paikantamaan Neptunusta, niin ei kannata luovuttaa, vaan yrittää myöhemmin uudelleen. Kun paikalliset tähtikuviot alkavat tulla tutuiksi, onnistuu kohteen paikantaminenkin helpommin.
Lähteet:
Tähtikartat: Stellarium Web
Kalaja, Pentti (1972): Tähtitaivaan kartasto, WSOY, Helsinki
Yliopiston almanakka 2022, Helsingin yliopisto, Ajasto.
Tähtikarttojen muokkaus IrfanView ja Paint.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti