tiistai 7. maaliskuuta 2023

Kristityn heikkous

Ihmiseksi tullut Jumala - Jeesus Kristus - eli maan päällä, kuten yksi meistä. Mitä Jeesuksen elämä opettaa kristitylle?

Jeesuksen elämästä nousee esiin kaksi seikkaa, joihin kristityn on kiinnitettävä huomiota. Ensimmäinen on se, että Hän eli ilman syntiä. Jeesuksen seuraajankin tulisi siis pyrkiä välttämään syntiä.

Rakkaat lapset! Minä kirjoitan tämän teille, ettette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin tekee syntiä, meillä on Puolustaja Isän luona, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.

Hän on meidäm syntiemme sovitus, eikä vain meidän, vaan myös koko maailman syntien.

Joh. 2: 1-2


Toinen huomion arvoinen seikka on se, että Jeesus oli heikko. Hän joutui pilkan ja ivan kohteeksi. Häntä kidutettiin ruoskimalla ja Hänet ristiinnaulittiin, mikä oli tuona aikana pahin nöyryytys, jonka ihminen voi kokea. Hän oli ihmiseksi tullut Jumala, mutta silti ihmiset voittivat Hänet maan päällä. Siis tavalliset syntiset ihmiset olivat Jumalan Poikaa vahvempia! Ihmisten silmissä Jeesus oli vain surkimus. Ristiinnaulittujen ruumiit heitettiin tavallisesti avoimeen joukkohautaan, joka oli pikemminkin kaatopaikka, jossa kulkukoirat pääsivät syömään ruumiita.

Tämän maailman palkintoja ovat rikkaus, kunnia, menestys, onnistuminen, arvostus ja hyväksyntä. Ihminen voi kuitenkin helposti jäädä niistä paitsi. Sen sijaan hän kohtaa surua, murhetta, vihaa, kiusaamista, häpeää, ahdistusta ja voimattomuutta. Hän on vain heikko surkimus, jolle tämä maailma tuntuu vieraalta ja ahdistavalta.

"Unohdamme helposti, että heikkouden tila on normaali tila kristityille tässä maailmassa. Mistä tämä johtuu? Selitys on jakeessa 3 [Kol.3:3]: "teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa". Tässä on kaksi lausetta sulautettu keskenään: 1. Kristus on kätkettynä, 2. Kristityt ovat kätketyt Kristuksen kanssa Jumalassa. Kristus ja hänen kirkkautensa ovat nyt kätketyt tältä maailmalta. Siksi myös meidän elämämme, voimamme ja kirkkautemme ovat kätketyt tältä maailmalta. Se tarkoittaa, että näytän heikolta ja olen heikko tässä maailmassa. Meidän tehtävämme ei ole paljastaa tälle maailmalle Kristusta hänen kirkkaudessaan ja voimassaan. Kristus ilmestyi heikkoudessa 2000 vuotta sitten. Ei pidä ajatella virheellisesti, että Jeesus näytti itsensä ihmeidentekijänä, vahvana ja voimakkaana, koska hän teki ihmeitä. Nämä olivat vain pieniä valon pilkahduksia, joita hän näytti. Kokonaisuudessaan hän oli ja säilyi heikkouden tilassa. Ihmeet olivat vain esimakua tulevasta."

Heikko kristitty ei siis ole epänormaali vaan normaali. Hänellä on sama ominaisuus kuin Jeesuksella oli maan päällä: heikkous. Vaikka Jeesus hävisi täällä maan päällä, Hän kuitenkin ylösnousemuksellaan voitti kuoleman ja avasi meille tien ikuiseen elämään.

"On tärkeää, ettemme lannistu, kun näemme heikkouden itsessämme. Heikkous ja voimattomuus on normaalia kristitylle. 2Kor. 1:4: Paavali joutui usein aivan äärirajoille, epätoivoon asti. Hän suuntasi katseensa silloin ylösnousemukseen ja Jumalaan, joka herättää kuolleet tulevaisuudessa, ja tämä antoi hänelle lisää voimaa. Tällainen voima tulee uskon, ei näkemisen, kautta."

"Elämään kuuluu ajatus täyteydestä ja onnesta. Vuorisaarnassa sanotaan, että autuaita olette te, jotka... sillä teidät tullaan kerran... Ei nyt, vaan silloin kun hän tulee takaisin. Elämään kuuluu kirkkaus ja tunnustus, joita tämän maailman tähdet saavat maailmassa. Jokainen haluaa, että häntä arvostettaisiin ja pidettäisiin tärkeänä. Jeesukselle kuuluvalla on jo kaikki tämä. Hänet tullaan kerran ottamaan vakavasti. Hänen sanoillaan on uskomaton painoarvo. Enkelit kumartuvat kerran hänen edessään, mutta nyt se on kätkettynä. Nyt olen surkimus. Minä olen kuitenkin jo rikas, mutta sitä ei vielä voi nähdä."

Vaikka kristitty on heikko, hän voi kuitenkin vahvistua anteeksiannossa, armossa ja rakkaudessa.


Lähde ja siteeraukset:

Tolksdorf, Roland: Kristityn heikkous, Hollola 16.6. 2001


Kiitokset Matille tämän opetuksen välittämisestä.


J.k.

Samana päivänä, kun kirjoitin tämän tekstin, kohtasin vaimoni kanssa pihalla naapurin, jonka kanssa moikataan ja saatetaan joskus vaihtaa muutama sana. Moikattiin taas ja kysyin "Mitä kuuluu?" Vastaus oli: "Ei hyvää." Sitten naapurini kertoi poikansa kuolleen muutama päivä sitten 27-vuotiaana ja että edessä oli hautajaiset. Poika oli kärsinyt masennuksesta ja hän söi masennuslääkkettä. Hän oli huonon olon vuoksi hakeutunut sairaalan päivystykseen ja odotti pääsyä vastaanotolle vuoronumeron saatuaan. Odotustilassa on oli lyyhistynyt lattialle eikä nopeasta hoidosta huolimatta enää vironnut. Hän kuoli sairaalan päivystyksessä.

Naapurini näytti kuvia pojastaan. Kuvissa oli salskea nuorimies. Toivotin naapurilleni voimia ja halasin häntä pitkään ja itkimme molemmat. Sain jotenkin kuiskattua hänen korvaansa, että meidän palkintomme eivät ole tässä maailmassa eikä tästä maailmasta, vaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Sitten hän kiitti minua ja lähti töihinsä.

Jälkeenpäin ajattelin, että olipa kohtaaminen. Jos en olisi kysynyt kuulumisia, en olisi saanut tietää hänen surustaan, enkä olisi voinut yrittää lohduttaa häntä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti